Tomi Sevander kantaa huolta ihmisten turvallisuudesta

Ajankohtaista 05:21

Politiikassa poliisit ovat usein kokoomuslaisia tai perussuomalaisia. Tomi Sevander on hyvä poikkeus. Keski-ikäistyvä mies on hyvin tervejärkinen populismin vastustaja, rehellinen ja rohkea tunnuksissaan.

Hän tuli Helsingin sosialidemokraattien kuntavaaliehdokkaaksi 2008, on ensimmäinen varavaltuutettu ja toiminut edellisen kauden rakennuslautakunnan varapuheenjohtajana ja tämän kauden teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtajana. Hän on toista kertaa kansanedustajaehdokas.

Lamanuori teki oikeita valintoja

Tomi kuvaa itsensä lähiössä kasvaneeksi lamanuoreksi, joka valmistui ylioppilaaksi 1991 ja teki oikeita valintoja. Nykyinen isä, aviomies, poliisi, yhteiskunnan epäkohtia kohdannut, nyt niitä korjaamassa ja hyviä puolia puolustamassa.

Hän vietti nuoruutensa Kannelmäessä ja käytti vapaa-aikansa mieluummin jalkapallokentillä kuin notkumassa markettien tuulikaapeissa. Tämä sopi myös pojan yksinhuoltajaisälle, jolla oli muutenkin täysi työ pitää kolmen lapsen katras hallinnassa.

– Armeijan jälkeen sain maistaa 1990-luvun laman seurauksia. Työttömyys oli ajoittain läsnä ja koulutussuunta oli hakusessa. Tiesin missä kulkee raja syrjäytyneisyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseen. Otin vastuuta omasta elämästäni tekemällä töitä aina kun niitä oli saatavilla.

– Ammattijalkapalloilijaksi eväät eivät riittäneet, poliisikouluun kelpasin. Vuodesta 1996 olen ollut Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa. Viimeiset 17 vuotta olen työskennellyt Helsingin väkivaltarikosyksikössä, jossa virkanimikkeeni on vanhempi rikoskonstaapeli ja tehtäväni on rikostutkinta. Poliisityön ohella olen suorittanut myös isännöitsijän ammattitutkinnon.

Rikospoliisi ei laula

Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet aina. Sevanderin kolumnejaan voi lukea Tanotorvi ja Haagalainen -lehdissä. Hän käytti pitkään väliotsikon mukaista kolumnivinjettiä määrämittaisilla kirjoituksilla. Verkkoblogit ovat hyvin pitkiä, mutta myös monesta näkökulmasta pohdiskelevia..

Poliisin työssä Tomi pääsi näkemään yhteiskunnan tilaa lähempää ja usein laaja-alaisemmin kuin mitä iltapäivälehtien palstoilta saa lukea.

– Kun tuli nähtyä työn kautta tarpeeksi yhteiskunnan ongelmia ja kehittyviä ilmiöitä, kiinnostukseni päätöksentekoon kasvoi siinä määrin, että vuonna 2008 otin härkää sarvista ja puskin itseni mukaan politiikkaan.

Hän oli ehdolla myös kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Kansalaisilta saadut vajaat 2 400 ääntä noviisille positiivinen yllätys. Kuntavaaleissa 2012 hän sai 776 ääntä ja on käytännössä osallistunut valtuuston kokoukseen hyvin usein.

– Rehellisyydellä olen pärjännyt tähänkin asti ja tiedän pärjääväni rehellisyydellä vastaisuudessakin.

Oikeudenmukaisuutta ja ponnisteluja tuettava

Tomi Sevanderin arvomaailma lähtee oikeudenmukaisuuden tavoittelusta.

– Puolustan heikompia, mutta vaadin heikommilta myös ponnisteluja. Arvostan menestymistä, mutta en ahneutta. En arvosta populismia, joten olen käyttämättä sitä. Erotan asiantuntijat lobbareista.

– Rehellisyydellä ja rohkeudella, ei ääniä kalastamalla. Yhteiskunnan perusta lähtee toimivasta oikeusjärjestelmästä aina poliisista alkaen syyttäjälaitoksen kautta tuomioistuimiin. Seinät rakentuvat kattavasta terveydenhuollosta ja opetuksesta. Katto siitä, että yhteiskunta antaa turvaa, kun sitä tarvitaan. Rakennetaan se yhdessä!

Poliiseja ei pidä vähentää perustasolla

Tomi Sevander on hyvin huolissaan poliisin voimavaroista, kun niitä on leikattu. Onko heitä liian vähän tai väärin koulutettu? Kärsiikö kansalaisten oikeusturva tästä?

Poliisikoulutuksen muutokset ja poliisin erityiseläkeiän poistuminen ovat haasteita lisänneet, koska nyt poliisihenkilöiden eläköitymiset perustuvat ennusteisiin, jolloin on entistä vaikeampaa arvioida myös uusien poliisien koulutuskiintiöitä.

Lisäksi rakenneuudistusten poliittinen ohjaus ja toteutuksen valvonta on ollut heikkoa. Sitä voisi verrata siihen, että vaadit jotakuta siivoamaan asuntonsa ilman, että tiedät mitä siellä on siivottavaa, Sevander kuvaa tilannetta blogissaan.

– Silti on tarjottu rättiä, eli ei ole nostettu poliisien määrärahoja siinä suhteessa mitä palkankorotukset ja yleiset kustannusnousut olisivat vaatineet. Tämä on johtanut lähinnä poliisitoiminnan ruohonjuuritasolla nähtyihin säästöihin, koska eläköityvien rivipoliisien tilalle ei ole pystytty palkkaamaan saman verran väkeä. Myös tilavuokrien korotukset ja erilaiset it-hankkeet ovat syöneet rahaa enemmän kuin pitäisi.

Nyt ongelma on sanottu ääneen sisäministeriössäkin: Poliisien määrän pitäminen 7 500 henkilössä vaatisi vuoteen 2019 mennessä poliisin määrärahakehykseen liki 70 miljoonan euron asteittaisen lisäyksen.

– Tähän tavoitteeseen olen valmis sitoutumaan, vaikka tavoitteen saavuttamisessa on haastetta jo siinä, ettei poliisikoulutus pysty tulevaisuudessa tuottamaa tarpeeksi poliiseja Aina parempi mikäli alipäällystön-ja miehistötason osuus tuosta 7 500:stä olisi nykyistä korkeampi. Vain niin pystymme tuottamaan sitä näkyvää poliisitoimintaa, josta kansalaiset ovat olleet valmiita maksamaan.

Rikos ja rangaistus

Tomi Sevander kirjoittaa blogissaan (15.3.2015) rikoksista ja rangaistuksista. Riippumatta siitä kuinka ankara rangaistus on ollut, yhteiskunnan kannalta järkevintä on, että rangaistuksen suorittanut henkilö pääsisi takaisin yhteiskuntaan käsiksi, ei syrjäytyisi sosiaalisesti eikä työelämästä.

– Jokainen yhteiskunnasta syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja ja siksi on ensisijaisen tärkeätä ymmärtää, miksi sosiaalipolitiikankin keinot tässä asiassa on otettava huomioon. On aivan fiksuakin miettiä, että onko vankila aina oikea paikka suorittaa rangaistus, koska se tutkitusti lisää syrjäytymisriskiä. Toisekseen vankila on myös valtiolle kuluerä.

Rangaistuskäytännöissä punainen lanka on Sevanderin mielestä siinä miten suhtaudutaan rikosoikeudellisesti lievästi sanktioituihin rikoksiin ja niihin rikoksentekijöihin, jotka nuoruuttaan tai muuten hölmöyttään syyllistyvät satunnaisesti rikokseen, ja toisaalta miten suhtaudutaan törkeisiin rikoksiin ja niihin henkilöihin, jotka jatkuvasti syyllistyvät rikoksiin, myös lieviin sellaisiin.

– Kokemuksesta voin todeta, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin mitä populistit ja media asioista kansalaisille antaa ymmärtää. Jokainen rikostapaus on omanlaisensa ja aina pelkkä rikosnimike ei kerro tapauksesta juurikaan mitään, puhumattakaan että samasta rikosnimikkeistä voitaisiin tehdä aina samanlaisia johtopäätöksiä. Tähän perustuu se miksi mm. raiskausrikoksien tuomiosta ollaan ihmeissään. Toinen saa vuosia kestävän linnatuomion, toinen pääsee ehdollisella vankeustuomilla.

Maahanmuuton ratkaisut elävät ajassa

Sevanderin maahanmuuttopoliittinen kanta perustuu samaan tavoitteeseen, joka koskee koko yhteiskuntajärjestelmää.

– Yhteiskuntajärjestelmien hyväksikäytettävyys pitää estää, koska se murentaa kansalaisten oikeudentajua. Mikäli porsaanreikiä havaitaan, ne pitäisi pyrkiä tukkimaan. Vaikeinta tämä on silloin kun järjestelmän porsaanreikien tukkiminen luo uutta ongelmaa.

– Maahanmuutto on ilmiö, joka muuttuu ja johon tulee reagoida aina tarpeen mukaan. Siksi sen hallinta onkin joskus haastavaa.

Sevander jakaa humanitäärisen maahanmuuton hallittuun ja hallitsemattomaan osaan. Hallittua se on pakolaiskiintiön osalta.

– Suomi ottaa maltilliset 750 kiintiöpakolaista vuosittain, mutta en näe nykyisenkaltaisessa järjestelmässä tarvetta tätä lisätä. Kiintiöpakolaiset tuodaan Suomeen kansainvälisiltä pakolaisleireiltä, jolloin Suomen on helpompi mitoittaa erilaiset kotouttamistoimet tulijamääriin. – – –Kotouttamistoimien resurssit ovat yksi koko humanitäärisen maahanmuuton kulmakivi. Vajaat resurssit aiheuttavat ongelmia kielenopetuksessa, sitä kautta työn saannissa, aiheuttaa syrjäytymistä ja ajaa jopa rikollisuuden pariin.

Humanitäärinen maahanmuutto on hänen mukaansa hallitsematonta silloin, kun emme pysty kovin hyvin vaikuttamaan siihen, kuinka paljon maailmalla ihmisiä jättää kotinsa sotien, nälänhädän, vainon tai oikeastaan minkä tahansa syyn takia.

– Euroopan rajavalvonta, vaikka sitä on vahvistettu, ei pysty kokonaan estämään laittomasti Eurooppaan suuntaavaa ihmisvirtaa. Tätä ihmissalakuljetusbisnestä ylläpitävät erinäiset rikollisryhmät. Tämä on kriisimaista liikkeelle lähtijöille tuntematon ja vaarallinen matka.

Turvapaikanhakijat koko Euroopan ongelma

Siitä hetkestä kun turvapaikanhakija ei saa turvapaikkaa, eikä häntä saada käännytettyä kotimaahansa, hän on yksi Suomen arviolta 5 000:sta ja yksi Euroopan arviolta 8 miljoonasta ns. paperittomasta ihmisestä, jotka elävät enemmissä määrin yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolella.

– Ja tämä luku kasvaa koko ajan suuremmaksi. He elättävät itsensä tavalla tai toisella, tekemällä vaikka pimeätä työtä, heitä kun on helppo käyttää hyväkseen laittomana työvoimana. Suureen paperittomien määrään lukeutuu taustaltaan monenlaista ihmistä. Osa on tullut Eurooppaa aivan laillisesti, mutta syystä tai toisesta oleskelulupa on päättynyt.

Yhdysvalloissa on muutamaan otteeseen ratkaistu vastaavanlainen ongelma antamalla näille ihmisille laillinen oikeus maassaoloon ja työntekoon. Tätä vaihtoehtoa on pohdittu Euroopassakin.

– Pohdintaa se nimittäin vaatiikin, sillä Eurooppa ei nykyisenkaltaisessa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa pysty asiaa ratkaisemaan. Ainut kestävä ratkaisu olisi saada nämä ihmiset joskus lailliseen asemaan, työn syrjään kiinni ja sitä kautta mukaan yhteiskuntaan, Sevander linjoittaa.

Hänen mielestään on jokseenkin hullunkurista, että joku valtio otetaan EU:n jäseneksi, mutta sitä ei pidetä oikeusvaltiona. Nämä maat käyttävät tilaisuutta härskisti hyväkseen ja ovat ulkoistaneet ongelmiaan.

– Siihen perustuu syyt miksi Romanian ja Bulgarian romaniväestö on lähtenyt vaeltamaan pitkin Eurooppaa. EU:n ajatuksena lienee ollut, että Itä-Euroopan valtiot kehittyvät nopeammin mikäli ovat sen jäseniä.

Maahanmuuttaja on maassa

Mikäli turvapaikkaharkinta voitaisiin tehdä huomattavasti nykyistä nopeammin, saataisiin turvapaikan saaneet myös nopeammin kotoutuksen piiriin, edellyttäen että myös kotoutukseen suunnatut resurssit ovat riittävät.

Sevander vierastaa populistien kantoja, että maahanmuutosta pitää säästää ilman, että oikeastaan kerrotaan mistä pitäisi säästää.

– Kun maahanmuutto kokonaisuudessaan on meille taloudellisesti kannattavaa, pitääkö meidän vielä säästää sellaisista käytännöistä, joilla edesautetaan maahanmuuttajien kotouttamista esimerkiksi kielenopetuksessa.

– Mikäli säästövaatimukset tarkoittavat, että evätään kaikkien lakien vastaisesti Suomessa laillisesti olevilta maahanmuuttajilta sosiaalituet, niin kyllä minulla riittää mielikuvitusta ajatella millä maahanmuuttajat sitten elättävät itsensä. Brasilian lähiöissä perusturva tarkoittaa asetta vyötäröllä.

Ja vaikka kuinka populistit vaatisivat maahanmuuttajilta täystyöllistymistä, elämistä vain omilla rahoilla, jotta muussa tapauksessa potkitaan heidät ulos maasta, törmäämme siihen samaan kahdeksan miljoonan paperittomien ihmisten massaan, jonka koko Eurooppa joutuu jossain vaiheessa ratkaisemaan. Maahanmuuttaja on maassa, oli hän maassa laillisesti tai laittomasti, rikospoliisi järkeilee.

Tunnelma vaaliviikolla

Tavoitin ehdokkaan tiistai-iltana 14.4. kesken ammattiyhdistysristeilyä ja tein neljä kysymystä:

Mikä on pääsanomasi vaalissa ja onko se muuttunut keskustelun ja kansalaispalautteen takia?
– Pääsanomani on tuoda sisäisen turvallisuuden resurssikysymykset, kriminaalipolitiikan ja maahanmuuttoon liittyvät aiheet eritellympään keskusteluun. Kansalaispalaute on ollut hyvää ja on kiitelty siitä, että olen harvoja demareita jotka esim. maahanmuuttoasioista puhuu nimenomaan järjestelmän pohjalta. Kotouttamisesta toki keskustelijoita on enemmän.

Mistä asioista ihmiset haluavat sinulta kysyä, tietää kantasi ja antaa palautetta.
– Ne ihmiset, jotka tietävät ennen keskustelua ammattini, enemmän myös kyselevät jo nostamistani aiheista. Mielenkiintoista on ollut huomata, että ne, jotka eivät tunne minua tai tiedä vaaliteemojani, kyselevät paljon juuri maahanmuutosta. Jostain syystä stadin demareissa keskustelu on ollut vähäisempää, jota olen hieman ihmetellyt. Toki talouden kysymykset ovat myös nousseet esille.
Jonkin verran eläkeläisiltä on tullut palautetta, että miksi vain heiltä leikataan, ja tietenkin kestoaiheesta taitetusta indeksistä.

Mihin kampanjasi on painottunut: alue, teema, vaalityömuoto?

– Aikaisemmista vaaleista poiketen olen ollut vähemmän tapahtumissa. Olen kampanjoinut enemmän somessa ja lehtimainoksilla. Tarkoituksena on ollut saada äänestäjät tutustumaan kotisivuilleni, jossa vaaliteemojani olen pyrkinyt analyyttisesti avaamaan.

Mikä on ikimuistettavin vaalihetkesi 2015? Se, joka jäi mieleen?

– Minulla on yksi fani, joka aina vaalien alla tulee tapaamaan minua kerran johonkin vaalitapahtumaan. Tänä vuonna se oli Haagan torilla 11.4. Tavallaan sitä jo odottaa milloin hän tulee. Viime kuntavaaleissa hän toi minulle omalla kuvallani varustetut kahvimukin muistoksi.

Enemmän tietoa, blogia, kuvia ja kalenteria: www.tomisevander.fi

Risto Kolanen

Kirjoittaja tekee vaaliselosteita Helsingin sos.dem. vaalikentiltä. Aiemmin on esitelty Karita Toijonen (20.1.), Pentti Arajärvi (26.1.), Jukka Järvinen (2.2.), Jape Lovén (16.2.), Thomas Wallgren (20.2.), Matti Niemi (12.3.), Pilvi Torsti (17.3.), Päivi Lipponen (20.3.), Jaakko Meretniemi (23.3.), Mirka Vainikka (30.3.), Kaarin Taipale (2.4.), Sinikka Vepsä (8.4.), Johanna Laisaari (9.4.), Ville Jalovaara (10.4.), Nasima Razmyar (10.4.), Tuula Haatainen (13.4.) ja Nina Castén (14.4.). Ideoita ja pyyntöjä ehdokkaan viimeisten vaalipäivien tapahtumiin voi laittaa: risto.kolanen@pp.inet.fi