Risto Kolanen, Valoa kohti -yhteisnäyttelyn avajaisissa: Kuvataide kuuluu kaikelle kansalle

Ajankohtaista 08:55

Teen Galleria 4-kuus näyttelyavauksen mielelläni myös hieman yleisemmillä sanoilla helsinkiläisen kuvataiteen, taiteilijoiden ja gallerioiden tilanteesta.

Kuvataitelija haluaa elää työllään

Tällä vuosikymmenellä on tutkittu paljon kuvataitelijoiden taloudellista ja sosiaalista asemaa, on tehty Cuporen toimesta kysely. Se osoittaa, että taloudellinen tilanne ja yhteiskunta- ja kulttuuripoliittinen ilmapiiri aiheuttavat kuvataiteilijoille painetta laajentaa työalaansa.

Jenni Tanskasen tutkimuksessa enemmistö kuvataiteilijoista arvioi jäävänsä eläkkeelle vasta yli 69-vuotiaana ja saavansa eläkettä alle 1 000 euroa kuukaudessa. Enemmistö vastaajista on myös huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan eläkeikäisenä.

Miisa Pulkkinen (31.5.2017) vetää yhteen kuvataitelijan asemaa työmarkkinoilla: ”Kulttuurin aloilla on paljon itsensä työllistäjiä, jotka jäävät nykyisessä sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä katveeseen. Taiteilijoiden toimeentulo on usein pirstaleista, ja tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta”.

Taidegalleria Suomessa

Frame-järjestö, kuvataiteen tiedonkeruuta varten, kokosi Tietokorttiin tiedot taidegallerioiden lukumääristä ja taustaorganisaatioista sekä keskeisistä avainluvuista vuodelta 2016.

Suomessa toimi vuonna 2016 yhteensä 116 taidegalleriaa, kaikkiaan 26 paikkakunnalla. Ne painottuvat Helsingin seudulle ja suuriin kaupunkikeskuksiin. Ne esittivät teoksia 3000 taiteilijalta. 700 000 kävijää v. 2016. Taidegallerioiden teosmyynti oli yhteensä lähes 10,3 miljoonaa dollaria. Yksityisten gallerioiden osuus oli lähes 90 %, josta kolmasosa tuli ulkomailta.

Kuvataidetta koko kansalle – koko Helsingissä

Galleriat painottuvat Kantakaupunkiin. Lähiöissä kuvataiteen esittämistä yleisölle tarjoavat monitoimi- ja kulttuuritalot sekä 37 kirjastoa, joiden olemassaoloa pääsin puolustamaan kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa 2009-2017. On tärkeää, että kuvataidetta voivat nähdä ja ostaa myös vähätuloisemmat ihmiset. On tärkeää, että uudet, monesti uusien kaupunginosien marginaalisemmat galleriat alentavat kävijöiden kynnystä tulla sisälle, ne tuovat uusia katsojia, nuorempaa yleisöä.

Kaapeli on paitsi tanssin myös kuvataiteen talo

Kaapelitehtaalla on kymmenkunta pientä käytävägalleriaa. Eteläinen työväenopisto ja sen monille tärkeä kuvataideopetus häädetään Tanssin talon tieltä. Suuri syö pientä. Onneksi sille löytyi tila Kaapelin vierestä Tammasaaren laiturilta, Itämeritalosta sillan kupeesta Spondan vuokraamasta tilasta. Kuvataideharrastajat pysyvät kuvataidetalon piirissä, voivat ostaa tarvikkeita Septariasta ja pitää näyttelyjä Kaapelin eri gallerioissa ja tiloissa. Kuvataidetta harrastavat työväenopistossa erityisesti keski-ikäiset ja vanhemmat naiset; he, jotka ylläpitävät käynneillään helsinkiläistä kulttuuria.

Uudenmaankatu on näyttelyjen Mekka, josta ovat hävinneet parin vuoden sisällä Jangva, viimeksi Huuto kadun toisesta päästä.

Jätkäsaaren galleriat tarvitsevat jatkoa L3 Makasiinissa

Kuvataidekriitikko, vanha Kiila-ystäväni Otso Kantokorpi kirjoitti Helsingin Sanomien (5.2.) mielipidesivulle tärkeän puheenvuoron Makasiini L3 –rakennuksen tulevaisuudesta Jätkäsaaressa. Se tarvitsee paloturvallisuusremontin ja on muutenkin ehostamisen tarpeessa.

Kaupunki on irtisanonut kaikki kolme pitkässä makasiinirakennuksessa sijaitsevaa vaihtoehtoista, taitelijakeskeistä galleriaa: Huuto, joka vetäytyi jo Uudenmaankadun tilastaan, Rankka ja SIC kesäkuun alusta 2018. Ne ovat vaihtoehtoisia gallerioita myös siinä mielessä, että kaikissa on järjestetty musiikki- ja tanssitapahtumia sekä kaupunkifestivaalin, esim. URB, happeningeja.
Huolen aihe on jo herättänyt keskustelua koko kuvataidekentän piirissä laajemminkin.

Kuulin uhasta ensi kertaa yli vuosi sitten, kun Kaapelin hallituksen puheenjohtaja, sittemmin muuta kuuluisuutta saanut, elokuvaohjaaja Lauri Törhönen kertoi Makasiinin remonttisuunnitelmista Valokuvataiteen museon tulevaisuustilaisuudessa. Kysyin häneltä, mitä kolmelle gallerialle käy? En kuullut Törhöseltä muuta vastausta kuin idea ”arkkitehtuurimuseosta meren rannalle”.

Kantokorpi toivoo vuokrasubventiota piengallerioille, mihin toiveeseen yhdyn. Toivottavasti kaupungilla ei ajatella, että Makasiini L3 on kauneusvirhe korkean ulkomaisen hotellin ja Länsiterminaalin välissä. Hänen perustelunsa ovat aika puhtaasti kuvataitelijakeskeisiä. Itse haluan korostaa myös kokija-kävijänäkökulmaa. Uudet, rakennettavat kaupunginosat tarvitsevat myös kulttuuritiloja kaikelle kansalle.

Lounaisessa Helsingissä, jossa itse asun Lauttasaaressa, on uhkana myös Lapinlahden vanhan sairaalarakennuksen monien gallerioiden lähtö epävarmassa tulevaisuudessa, kun kaupunki on myymässä aluetta. Jätkäsaaren ja Lapinlahden gallerioiden poistuminen yhtä aikaa tekisi ison aukon kuvataiteen tarjontaan ja saavutettavuuteen Helsingissä.

Risto Kolanen
(Puheesta neljän Helsingin Taideyhdistyksen jäsenen, Hanna Heloterä, Pirjo Källi, Marianne Matikka ja Tellervo Rouhiainen, ”Valoa kohti” yhteisnäyttelyn 3.-30.3.2018 avajaisissa Galleria 4-kuudessa)