Kaupunginvaltuutettu Krishna Regmin blogiteksti kaupunginvaltuuston kokouksesta keskiviikolta 22.4.2026
Viimeisin kaupunginvaltuuston kokous oli niitä hetkiä, jolloin politiikan suuret linjat ja ihmisen kokoinen arki kohtasivat konkreettisesti. Pöydällä oli kaksi asiaa, jotka saattavat äkkiseltään tuntua erillisiltä, mutta todellisuudessa kytkeytyvät tiukasti toisiinsa: Helsingin uusi hyvinvointisuunnitelma ja Porolahden peruskoulun suuri remontti.
Opettajana näen koulun käytävillä joka päivä sen, mitä tilastot yrittävät meille kertoa. Näen sen nuoren, jonka jaksaminen on äärirajoilla, ja sen lapsen, jonka fyysinen kunto ei enää riitä aktiiviseen leikkiin. Siksi valtuustossa hyväksytty uusi hyvinvointisuunnitelma on niin tärkeä. Meillä on nimittäin edessämme luku, josta jokaisen pitäisi havahtua: liikkumattomuus maksaa Helsingille yli 300 miljoonaa euroa joka vuosi.
Kyse ei ole vain euroista. Kyse on inhimillisestä hinnasta: yksinäisyydestä, mielen murenemisesta ja hiipuvasta toimintakyvystä. Minulle on selvää, että Helsinkiä ei rakenneta pelkällä talouskurilla, vaan investoimalla ihmiseen. Meidän on tehtävä hyvinvoinnista ja liikkumisesta niin helppoa, että se on mahdollista jokaiselle, asuinalueesta tai lompakon paksuudesta riippumatta.
Sama arvovalinta tehtiin Porolahden peruskoulun kohdalla. Roihuvuoressa sijaitseva yläaste on vuodelta 1962. Se on rakennus, jossa on sielua, mutta jonka seinät ja tekniikka ovat tulleet tiensä päähän. On mahdotonta vaatia nuorilta innostusta ja tulevaisuudenuskoa, jos ympärillä oleva koulu rapistuu silmissä. Kun hyväksyimme tämän lähes 29 miljoonan euron hankkeen, lähetimme samalla viestin koko Itä-Helsingille: te olette tämän panostuksen arvoisia.
Koulu on lähiön sydän. Se on paikka, jossa soitetaan musiikkia, harrastetaan ja kohdataan naapureita vielä silloinkin, kun koulupäivä on ohi. Porolahden uudet musiikkiluokat ja modernit tilat eivät ole luksusta, vaan perusoikeus. Ne ovat raamit, joiden sisällä kasvaa tulevaisuuden helsinkiläisiä.
Politiikassa puhutaan usein säästämisestä, mutta minun mielestäni viisainta säästämistä on ennaltaehkäisy. On paljon halvempaa rakentaa laadukas ja hyvinvointia edistävä koulu sekä tukea nuoren liikkumista nyt kuin korjata vaurioita vuosikymmenten päästä. Terve ja hyvinvoiva ihminen on tämän kaupungin suurin voimavara.
Seinät saavat mureta, ja ne voidaan korjata, mutta ihmisten hyvinvoinnin kohdalla meillä ei ole varaa epäonnistua. Nyt on aika kääriä hihat ja varmistaa, että nämä suunnitelmat muuttuvat eläväksi arjeksi jokaisessa Helsingin kolkassa.
Vastaa