Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee tänään keskiviikkona SDP:n valtuustoryhmän ryhmäaloitetta kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta. Valtuustoryhmän puheenjohtaja Elisa Gebhard varoittaa, että Orpon hallituksen rajut asuntopoliittiset leikkaukset uhkaavat ajaa Helsingin asuntokriisiin tilanteessa, jossa kaupungin väestö kasvaa ennätystahtia.
Kaupungin vastaus SDP:n aloitteeseen vahvistaa valtuustoryhmän huolen. Kaupungin arvion mukaan valtion rahoituksen merkittävät leikkaukset vuosina 2026 ja 2027 tuovat suurta epävarmuutta valtion tukemaan asuntotuotantoon. Tämä vaikeuttaa suoraan kaupungin omien vuokra-asuntojen (Heka) ja asumisoikeusasuntojen (Haso) rakentamista sekä peruskorjauksia.
– Helsinki on pienituloisille ja keskituloisille kallis paikka asua jo nyt. On aivan välttämätöntä varmistaa, että esimerkiksi kaupungissa työskentelevät pienipalkkaiset työntekijät voivat asua jatkossakin siinä kaupungissa, jossa he työskentelevät, SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Elisa Gebhard sanoo.
Samaan aikaan kun rakennusala on vaikeuksissa ja asuntotuotanto laahaa jäljessä tavoitteista, Helsingin väestö kasvaa yli 10 000 uudella asukkaalla vuodessa. Vähäinen asuntotuotanto iskee kipeästi muun muassa kohtuuhintaisiin perheasuntoihin. Siksi ryhmämme teki kaupunginhallituksessa lisäyksen, jossa vaaditaan uuden asumisen välimallin ripeää luomista.
– On todella tärkeää, että välimuotoisen asumisen mallia kehittävä työryhmä saa työnsä valmiiksi strategiassa määrätyssä aikataulussa vuoden 2026 aikana ja että uusi malli voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian sen jälkeen, Gebhard kertoo.
Orpon hallituksen leikkaukset sosiaalitukiin ovat aiheuttaneet asunnottomuuden ja häätöjen lisääntymistä.
– Meidän mielestämme jokaisella tulisi olla koti, ja Helsingin tulee laittaa stoppi asunnottomuudelle, mikäli hallitus ei sitä tee. Tämä on perustavanlaatuinen arvokysymys, Gebhard toteaa.
Kohtuuhintainen asuntotuotanto ehkäisee kallista segregaatiota ja tukee talouden elpymistä
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon eri instrumentit ovat parhaita keinoja, joita valtiolla ja kaupungilla on käytössään asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Näiden avulla asuinalueita voidaan kaavoittaa sekoittavalla asuntopolitiikalla, jolloin ne eivät eriydy. Keskustelusta jää usein uupumaan ymmärrys siitä, kuinka kalliiksi asuinalueiden eriytyminen voi koitua, kun syrjäytyminen ja muut lieveilmiöt lisääntyvät.
– Kohtuuhintainen asuminen on ollut keskeinen tekijä siinä, että Helsingissä segregaatio on vähäistä muihin eurooppalaisiin isoihin kaupunkeihin verrattuna. Tämä on merkittävä asia. Liian usein keskustellaan tonttien myyntitulojen menettämisestä, kun kokonaisuus on niin paljon suurempi. Segregaatio maksaa, Gebhard sanoo.
SDP:n valtuustoryhmä vaatii, että Helsinki ottaa itse aktiivisen roolin asuntomarkkinoilla nyt, kun valtion tuki on pettänyt. Orpon hallituksen toimet rakennusalan elvyttämiseksi ovat jääneet pieniksi ja itse asiassa vaikutuksiltaan jopa negatiivisiksi, kun oikeistohallitus on vähentänyt valtion tukemaa asuntotuotantoa, leikannut ARA-kohteiden rahoitusta sekä kiristänyt korkotukilainojen ehtoja painottaen markkinaehtoista rakentamista.
– Kun Orpon hallitus ei tee, Helsingin on tehtävä. Suomen talous on jäässä, ja asuinrakentamisen lisääminen vauhdittaisi talouden elpymistä. Tämän lisäksi sijoitus kohtuuhintaiseen asumiseen ja segregaation torjuntaan on sijoitus koko Helsingin tulevaisuuteen, Elisa Gebhard päättää.
Vastaa