Arvoisat puoluekokousedustajat, rakkaat toverit,
Kuten tiedätte, kun perheeni saapui Suomeen, meillä oli mukana yksi matkalaukku ja toisemme.
Voitte siis kuvitella, että on vaikeaa löytää sanoja sille, miltä tuntuu seisoa tänään edessänne tämän upean liikkeen varapuheenjohtajana.
Isäni täytti tänä vuonna 80 vuotta. Se sai minut taas miettimään hänen elämäänsä ja hänen menetyksiään. Hän sanoi minulle taannoin jotakin, mikä jäi mieleen.
“Vaikka minä en olisi enää täällä — ja sekin päivä tulee — sinulla on suurempi perhe. Sinun puolueesi.”
Te sadat ihmiset tässä huoneessa olette se perhe, johon olen saanut kunnian kuulua.
Vaaliteltat nousevat oli sää minkälainen tahansa, Ilmapallot ja kahvikupit täyttyvät, vaaliesitteet kulkevat kädestä toiseen, ja kun somen kommenttikentät pursuavat jälleen vihaa, omat puolustavat.
Kannustusta. Kannattelua. Pyyteetöntä puurtamista. Muun muassa tätä tämä perhe on minulle tarkoittanut ja toivon, että voin työlläni antaa teille jotain takaisin.
Tämä liike valaa minuun joka päivä rohkeutta ja herättää vaikeinakin aikoina toivoa siitä, että huomenna voi olla paremmin kuin nyt.
Ja hyvät toverit,
toivosta ja rohkeudesta, niistä haluan puhua teille tänään.
***
Hyvät toverit,
Orpon hallitus lupasi kääntää talouden suunnan, mutta tulokset ovat päinvastaiset: 17 miljardin alijäämä, Euroopan heikoin työllisyys, 50 000 uutta työtöntä luvatun 100 000 työllisen sijaan ja yli 30 000 lasta on ajettu köyhyyteen.
Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Mutta meille ei riitä, että SDP palaa pääministeripuolueeksi ja Antti Lindtman nousee seuraavaksi pääministeriksi.
Tarvitsemme vahvan, laajaa luottamusta ja kannatusta nauttivan SDP:n.
***
Rakkaat toverit,
Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei pudonnut taivaasta.
Se syntyi siksi, että uskalsimme kuvitella sen ja koska sen eteen on valtuustoissa ja valtiopäivillä tehty hartiavoimin töitä.
Kahdeksan tunnin työpäivä. Maksuton peruskoulu. Kaikille kuuluva kouluruokailu. Vanhempainvapaat. Jokaista näistä pidettiin aikanaan utopiana. Liian kalliina. Liian radikaalina.
Mutta entä nyt? Suomalaisten tulevaisuudenusko horjuu. Meille on syntymässä menetetty sukupolvi jonka kokemusta määrittävät taantuma, nuorisotyöttömyys, pandemia, mielenterveyskriisi ja huoli tuhoutuvasta ilmastosta.
Luottamus on rikottu. On meidän sosialidemokraattien tehtävä palauttaa se.
***
Hyvät toverit,
Sama rohkeus, jolla edelliset sukupolvet rakensivat tämän maan, tarvitaan nyt sen palauttamiseen.
Sillä tässä maassa ei ole koskaan rakennettu mitään suurta ilman sosialidemokraatteja.
Tarvitsemme rohkeutta seistä arvojemme takana silloinkin, kun ne eivät edusta valtavirtaa.
Tarvitsemme rohkeutta nimetä rasismi rasismiksi silloinkin, kun se kantaa valtaapitävien hyväksynnän leimaa.
Tarvitsemme rohkeutta puolustaa kansainvälistä oikeutta maailmassa, jossa pommit tuhoavat ihmiselämiä nopeammin kuin niitä ehditään suojata.
Meidän tehtävämme sosialidemokraatteina on muistuttaa, ettei kenenkään vapaus ole täydellinen niin kauan kuin toinen ihminen ei ole vapaa.
Sodan, miehityksen ja sorron alla eläville sosialidemokraattisen ulkopolitiikan viestin on oltava selvä: Joko me kaikki olemme vapaita, tai kukaan meistä ei ole.
Suomi on aina ollut kokoaan suurempi silloin, kun olemme nostaneet vapauden ja rauhan ulkopolitiikkamme perimmäisiksi tavoitteiksi.
Sitä työtä meidän on uskallettava tehdä myös tänään, vaikka maailma ympärillämme on murroksessa.
***
Bästa kamrater,
Finland kan vara större än sin storlek i världen bara vi håller fast vid våra värderingar
och försvarar dem.
***
Hyvät ystävät,
Kun kierrän maata, näen usein tilaisuuksissa saman asian. Kokoussalien takaosassa istuu uusia, vähän ujoja ihmisiä. He odottavat pitkään ja tulevat tilaisuuden lopussa kertomaan, kuinka ylpeitä he ovat. Pikkutytöt pyytävät kuvaa ja näyttävät sen kuulemma opettajilleen.
Ja kun katson tätä salia, näen mihin tämä johtaa. Sillä jokainen meistä on aikanaan ollut joku heistä.
Joku, joka tuli ensimmäiseen kokoukseensa varovaisesti eikä uskaltanut sanoa mitään.
Tämä liike on aina kulkenut näin: takarivistä, eturiviin, kuuntelijasta puhujaksi, jäsenestä päättäjäksi.
Meidän tehtävämme on pitää tämä rivi liikkeessä.
Sillä ne tytöt, jotka tänään pyytävät kuvaa, ovat aikanaan meidän kansanedustajiamme ja ministereitämme. Ja heille tämä ei ole vain politiikkaa.
Heille tämä on lupaus siitä, että tässä maassa heilläkin on paikka ja mahdollisuuksia vaikuttaa.
Ja toverit, tästä me pidämme kiinni. Koska sosialidemokratia ei ole unelma. Se on lupaus.
Kiitos.
Vastaa