Helsinki kasvaa nopeasti. Samalla kasvavat myös paineet sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tarve näkyy arjessa pitkinä jonoina, henkilöstön kuormituksena ja siinä, että yhä useampi tarvitsee tukea mielenterveyteen, ikääntymiseen tai toimeentuloon liittyvissä haasteissa. Tästä huolimatta Orpon hallitus kohdistaa kaikkein kovimmat sote-leikkaukset juuri Helsinkiin ja Uudellemaalle, kirjoittaa kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma.
Tätä on vaikea ymmärtää oikeudenmukaisena politiikkana.
Hallitus on perustellut linjaansa sillä, että kaikkien alueiden pitää osallistua säästöihin. Käytännössä leikkaukset kuitenkin kohdistuvat erityisen voimakkaasti alueille, joissa väestö kasvaa, palvelutarve lisääntyy ja kustannukset ovat jo valmiiksi suuret. Helsinki ja Uusimaa kantavat vastuuta suuresta määrästä erityispalveluja, erikoissairaanhoidosta, monikielisistä palveluista ja nopeasti kasvavasta väestöstä.
Silti juuri näiltä alueilta leikataan eniten.
Kyse ei ole vain numeroista budjettipapereissa. Kyse on siitä, mitä tapahtuu ihmisten arjessa. Kun rahoitusta vähennetään, vaikutukset näkyvät nopeasti hoitoon pääsyssä, henkilöstön riittävyydessä ja palveluiden saavutettavuudessa. Helsingissä tämä tarkoittaa käytännössä entistä pidempiä jonoja terveyskeskuksiin ja vaikeampaa pääsyä tarvitsemiensa palveluiden piiriin.
Erityisen ristiriitaiselta hallituksen politiikka tuntuu siksi, että Helsinki on hoitanut talouttaan vastuullisesti. Kaupunki on tehnyt sopeutuksia ja pyrkinyt kehittämään palveluja pitkäjänteisesti. Silti hallitus kohtelee Helsinkiä kuin ongelmaa, jota pitää rangaista. SDP on aivan perustellusti kysynyt, miksi hyvin taloutensa hoitaneita alueita leikataan kaikkein kovimmin.
Samaan aikaan hallitus käyttää miljardeja veronkevennyksiin, jotka painottuvat suurituloisille. On vaikea hyväksyä ajattelua, jossa terveyspalveluista säästetään samalla kun kaikkein suurituloisimpien verotusta kevennetään. Arvovalinnoista tässä lopulta on kyse.
Helsingin erityispiirteitä ei myöskään voi ohittaa olankohautuksella. Pääkaupungilla on paljon myös pääkaupungille kuuluvia erityistehtäviä, kuten pelastuslaitoksen vastuu häiriötilanteissa.
Kaupunki kasvaa voimakkaasti, väestö monimuotoistuu ja esimerkiksi mielenterveys- ja lastensuojelupalvelujen tarve on suuri. Myös ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti. Sote-rahoituksen pitäisi seurata todellista palvelutarvetta.
Helsingin menestys ei ole pois muulta Suomelta. Päinvastoin. Pääkaupungin elinvoima, työpaikat ja kasvu hyödyttävät koko maata. Siksi on lyhytnäköistä heikentää juuri niitä palveluita, joiden varassa kaupungin toimivuus ja ihmisten hyvinvointi lepäävät.
Tilannetta tekee entistä vaikeammin ymmärrettäväksi se, että sama hallitus käyttää tällä vaalikaudella lähes 500 miljoonaa euroa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten kasvattamiseen. Rahaa siis löytyy yksityisten lääkärikäyntien tukemiseen samaan aikaan, kun julkisesta terveydenhuollosta leikataan ja hoitojonot kasvavat. Tämä ei vahvista suomalaista terveydenhuoltoa kokonaisuutena, vaan kasvattaa riskiä kaksikanavaisesta järjestelmästä, jossa hoitoon pääsy riippuu yhä enemmän ihmisen omasta maksukyvystä. SDP:n mielestä julkisia verovaroja pitäisi käyttää ensisijaisesti siihen, että jokainen pääsee ajoissa hoitoon – ei siihen, että yhteiskunta tukee entistä enemmän yksityisiä terveyspalveluja niille, joilla on jo mahdollisuus käyttää niitä.
Vastaa