Valtuutettu Hilkka Ahteen vappupuhe Käpylässä 30.4.

Ajankohtaista

Hyvät ystävät ja toverit!

Valtuustokaveriltani Pekka Saurilta kysyttiin äskettäin radiohaastattelussa, kuinka me selviämme tästä koronan ja Ukrainan sodan aiheuttamasta tilanteesta. Pekka vastasi rauhalliseen tyyliinsä, että kyllä me selviämme, aina me olemme selvinneet. Saurin mukaan negatiivisuusharhassa saa helposti vaikutelman, että kaikki on päin helvettiä ja maailmanloppu tulee, mutta ei se tule. Olen täysin samaa mieltä. Kyllä me selviämme. Ja siihen tarvitsemme sosialidemokraattista malttia.

Hyvät ystävät!

Valmistuin lastentarhanopettajaksi vuonna 1980. Silloin laulettiin tätä samaa masentavaa virttä; ei ole varaa maksaa maailman tärkeintä työtä tekeville ihmisille kunnon palkkaa, palkkaa, jolla voi elää ja elättää perheensä. 42 pitkää vuotta olen odottanut, että yhteiskunta alkaisi arvostaa hoito- ja kasvatustyötä tekeviä ihmisiä niin, että se näkyisi myös toimeentulossa ja työskentelyolosuhteissa. 42 pitkää vuotta olen odottanut, että milloin olisi sopiva aika saattaa näiden ammattiryhmien palkka työn vaativuutta vastaavalle tasolle.  Kokemukseni mukaan ei milloinkaan. Työnantajan hokema on aina sama; julkinen talous ei kestä sitä. Samaan kuoroon yhtyvät nämä maailmanlopun ennustajat; että maan talous ei kerta kaikkiaan kestä palkkakorjausta koska hoitotyö ei ole tuottavaa työtä, toisin kuin vientialat. Minusta on absurdia väittää, etteikö pikkulasten kasvattaminen tai ihmisten hoitaminen ja ihmishenkien säästäminen olisi tuottavaa. Tällaiset väitteet kertovat kylmästä ja kovasta ajatusmaailmasta.

Olemme jo lähellä sitä tilannetta, että kohta ei näille naisvaltaisille aloille löydy enää tekijöitä.  Kuinka sitten suu pannaan? Tilanne on kriittinen muun muassa Helsingissä. Viimeksi eilen tuli mummille tippa silmään, kun lapsenlapsen kauan odotettu ja jo perinteeksi muodostunut vappulaulanta Karhupuistossa peruutettiin aivan viime hetkellä henkilöstövajeen vuoksi.  Kyynel vierähti myös lapsen poskelle, joka oli monta päivää odottanut ja jännittänyt tilaisuutta. Olihan kyseessä ensimmäinen esiintyminen vanhemmille ja isovanhemmille koronapandemian jälkeen. Onneksi tilannetta paikattiin päiväkodin pihalla, mutta tämä kertoo siitä arjesta, jota päiväkodeissa tällä hetkellä eletään; henkilöstövaje on jokapäiväistä eikä sijaisia löydy.

Köyhällä Suomella oli 70-luvun alussa varaa toteuttaa suuria kokonaisuuksia, muun muassa laki lasten päivähoidosta, peruskoulu-uudistus ja kansanterveyslaki. Kyllä vauraalla Suomella on varaa maksaa hoitajille ja päivähoitohenkilöstölle työn haastavuutta ja vaativuutta vastaavaa palkkaa. Jututin viikko sitten lapsimessuilla kymmeniä kasvatus- ja hoitoalan ihmisiä, ja viesti oli kaikilla sama: Jo riittää! Nyt ei ole varaa odottaa enää seuraavaa 42 vuotta vaan palkkaus on kerta kaikkiaan saatava kuntoon. Keinolla millä hyvänsä. Myös tilastot kertovat karua kieltä siitä, kuinka hoito- ja varhaiskasvatushenkilöstön ansiot ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Esimerkiksi korkeakoulutetun varhaiskasvatuksen opettajan keskipalkka on vain noin 2800 euroa.  Ja muun henkilöstön tulotaso jää vielä tämänkin alle.

Hyvät ystävät, meillä täytyy olla varaa pitää huolta heikommista tässä yhteiskunnassa eli lapsista ja vanhuksista. Sen puolesta työväenliike on aina toiminut. Nyt tarvitaan selkeä tahtotilan muutos ja valtiovallan kädenojennus.

Hyvät toverit!

Kuten ehkä tiedätte, olen ollut äitini omaishoitaja kohta kymmenen vuotta ja hoidin puolisoani samaan aikaan hänen viimeiset vuotensa. Kokemuksesta voin sanoa, että yhteiskunta ei kauniista puheista huolimatta arvosta omaishoitajien panosta läheistensä hoitajina. Tässä asiassa perään viranhaltijoilta tahtotilaa tukea omaishoitajuutta ja omaishoitajia, jotka säästävät kaupungille miljoonia vuosittain.   Tämä tahtotila tarkoittaa ennen kaikkea turhan byrokratian purkamista sekä avun, neuvonnan ja tuen antamista keskitetysti, etupainotteisesti ja matalalla kynnyksellä. Mieluummin matalalla kuin liian korkealla, ennen kuin raskasta hoitotyötä tekevän omaishoitajan voimat uupuvat. Ei myöskään voi olla oikein, että omaishoitajalta evätään palveluita, joista ei tule edes ylimääräisiä kustannuksia, kuten esimerkiksi palvelusetelin käyttöä vakituisella vapaa-ajan paikkakunnalla. Nyt kaupunki estää sen, vaikka sille ei ole lainsäädännöllisiä esteitä. Virkamiesten mielestä äitini tulee kököttä koko kesä Helsingissä, sen sijaan, että hän pääsisi nauttimaan luonnon vehreydestä järven rannalla. Tai sitten minun pitäisi ajaa 200 kilometriä edestakaisin saadakseni äidilleni hoitajan muutamaksi tunniksi mennäkseni kesämökkipaikkakunnalla esimerkiksi kesäteatteriin tai lavatansseihin. Ei ihan kaupungin ilmastostrategian mukaista. Kyllä tähän systeemit ja ohjelmat löytyy, tarvitaan vain hyvää tahtoa. Loma kuuluu kaikille, myös omaishoitajille, jotka kuitenkin joutuvat maksamaan omavastuuosuuden hoidettavan intervallihoitopäivistä palvelutalossa lakisääteisen loman aikana. Se on reilut 11 euroa vuorokaudessa ja estää monien pienituloisten lomapäivien viettämisen. Kysyn vaan, kuka muu joutuu maksamaan ansaitsemistaan lakisääteisistä lomapäivistä? Hoivasta jo nyt 4/5 on omaisten ja läheisten vastuulla. Samaan aikaan tehostetun palveluasumisen paikkoja vähennetään. Siksi omaishoidon asemaa osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa on selkeytettävä ja parannettava. Helsinki suunnannäyttäjänä voisi organisoida omaishoidon kotihoidon ja palveluasumisen rinnalle tasavertaiseksi hoitomuodoksi, mitä se nyt ei ole. Kun omaishoito mielletään hoitomuodoksi, eikä palveluksi, se antaa paremmat edellytykset omaishoitajan juridisen aseman selkeyttämiselle ja omaishoidon kehittämiselle.

Hyvät ystävät!

Lopuksi toteaisin, että SDP: n valtuustoryhmän ryhmäaloite koronan elpymisrahoista on mahdollistanut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle monia vaikuttavia toimia oppimisvajeen kuromiseksi.  Lisäksi me kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnassa teemme parhaamme, että pysyvät vauriot jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kaupungin myöntämällä lisämäärärahalla tuetaan muun muassa liikuntaseuroja ja lasten ja nuorten toimintaa palautumaan sille tasolle, millä ne olivat ennen koronapandemiaa sekä ikäihmisten kaveritoimintaa ja liikkumista.

Minulle lasten ja ikäihmisten asiat ovat sydäntäni lähellä. Siksi olen lähtenyt politiikkaan muuttaakseni asioita. SDP on aina ollut yhteiskunnan positiivinen muutosvoima ja meidän on toimittava sen mukaisesti.

Palatakseni vielä alkuun, totean, että ilman toivoa ei ole elämää eikä elämää ilman unelmia. Vaikka lähiajat tulevat varmasti olemaan vaikeita ja kärsijöinä jälleen kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, on meidän yhdessä pidettävä toivoa ja unelmaa paremmasta yllä. Mauno Koiviston sanoin: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Hyvää työväen vappua kaikille!