Elannon kirkastaminen!, on sivistyslaitoksen tehtävä, Helsingin Työväenopiston tehtävä, ensimmäinen rehtori Zachris Castren sanoi 100 vuotta sitten opiston tarkoitukseksi. Hän ei tarkoittanut osuusliike Elantoa, vaan vapaan kansansivistystyön syvempää merkitystä, historiakirjan tehnyt Samu Nyström lainasi Kansalaisjuhlassa.

Sata vuotta sitten 16.9.1914 aloitti kaksikielinen työväenopisto toimintansa Helsingissä, kun ensimmäinen maailmanpalo oli syttynyt. Lähes kaksi tuhatta kuulijaa oli tullut kuuntelemaan työväenopistotoimintaa käsitellyttä luentoa Työväentalolla ja siirtolaiskysymysesitelmää Koiton salissa. Puhujat olivat työväenopiston suomenkielisen osaston johtaja Zachris Castrén ja toimittaja Yrjö Sirola. Omaa toimitaloa ei tuolloin opistolla vielä ollut.

Perustajapolvi muodostui suuriruhtinaskunnan pääkaupungin liberaalista porvaristosta. Ensimmäisten vuosien opiskelijoista osa oli saanut perusopetusta kansakoulussa, osa oli täysin kouluja käymättömiä. Opiston johtaja Zachris Castrén oli ainoa vakinainen opettaja ja opetus koostui muutamista luentosarjoista ja opintopiireistä.

Kansalaiset tarvitsevat oppia

Teollinen vallankumous ja kansallisvaltioiden synty muutti yhteiskuntia 1800-luvun Euroopassa. Vapaalla sivistystyöllä lähdettiin synnyttämään uutta sivistynyttä kansalaisuutta – ja työväenopistoissa myös uutta kaupunkilaisuutta. Suomalaisen yhteiskunnan demokratisoituminen ja traumaattinen sisällissota korostivat entisestään sivistystyön merkitystä kansalaisuuden kehittämisessä, juhlavuonna haluttiin korostaa.

Opiston ensi vuosina venäjän kielen opintopiirit olivat täynnä, mutta muutaman vuoden päästä – sisällissodan jälkeen – venäjää ei löydy opinto-ohjelmasta lainkaan, nykyinen rehtori Taina Saarinen kuvaa ajanhengen nopeaa muutosta.

– Helsinki ei ole enää teollisuuskaupunki, eikä Helsingissä enää ole samanlaista yhtenäistä työväestöä kuin sata vuotta sitten. Maailman muuttuminen on näkynyt myös vapaan sivistystyön lähtökohdissa. Uusia näkökulmia on etsitty niin tietoyhteiskunnasta kuin kansainvälisyydestä ja kestävästä kehityksestä, Saarinen kirjoittaa Oodissaan sadalle vuodelle.

Helsingissä työväenopisto on toiminut koko sadan vuoden ajan suomalaisittain poikkeuksellisessa ympäristössä. Pääkaupungissa on koko toiminnan ajan ollut saatavilla asiantuntijoita ja ammattiopettajia lähes mistä tahansa aineesta tai aiheesta. Samalla suurkaupungin monipuolinen väestöpohja ja alueellinen laajuus ovat vaatineet jatkuvia ponnisteluja erilaisten intressien tyydyttämiseksi.

Kansalaistaidot voi päivittää

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö piti kaupungintalon kutsujuhlassa 11.9. elinikäistä oppimista voimakkaasti puolustavan juhlapuheen.

Suomi tunnetaan maailmalla osaavasta työvoimasta, joka on yksi tärkeimmistä kilpailuvalteistamme: – Osaamisemme pohjautuu hyvään peruskoulujärjestelmäämme. Mutta tärkeää osaamisvoimamme ylläpidossa on se, että oppiminen on meillä mahdollista kaikkina ikävuosina, myös perusopetuksen jälkeen. 

Elinikäisen oppimisen – malli on sisäistetty työväenopistoissa jo sen alkuhetkistä lähtien. – Elinikäiselle oppimiselle on tänä päivänä vähintäänkin yhtä suuri tarve. Puhumme pidempien työurien tarpeesta. Ne ovat kuitenkin mahdollisia vain, jos samalla huolehdimme erityisesti vanhempien ikäluokkien taitojen ja tietojen säilyttämisestä ja kehittämisestä. Työväenopistojen rooli yhteiskunnan rakentajina on edelleen kiistaton, Niinistö sanoi. 

Kursseilla voi oppia viittomakieltä tai kunnostaa vanhan nojatuolinsa. Moni seniorikansalainen on päässyt sinuiksi myös sen vähän teknisemmänkin tablettinsa kanssa. Kansalaistaidot voi päivittää vaivatta työväenopistojen avulla. Tämä päivitystyö on myös erittäin tarpeellista aktiivisen kansalaisuuden ylläpitämiseksi.

Harrastaminen tuo voimaa ja jaksamista arkeen. Työväenopistoilla on tärkeä merkitys monen ihmisen sosiaaliselle elämälle. – Eri sukupolvet, erilaisista taustoista tulevat ihmiset kohtaavat ja jakavat saman kiinnostuksen kohteen. Opistoilla on suuri merkitys myös kaksikielisyyden vaalimisessa sekä maahanmuuttajien kieliopintojen tarjoajina, Niinistö summasi.

Työväenopisto kulttuurien sampo

Presidentti Tarja Halonen oli juhlapuhuja avoimessa kansalaisjuhlassa 5.10. Helsinginkadun pääopistotalolla. Moni kuulija tietää, että omilla kotikulmillaan puhunut presidentti on opiskellut opistossa maalaamista ja vatsatanssia. – Elämästä ei pääse eläkkeelle. Ihmisten keski-ikä nousee, arvokas vanhuus on tärkeää. Emme ole asiakkaita yhteiskunnassa, osallistuminen siihen on keskeistä.

– Muutos sisältää mahdollisuuden, mutta siitä huolimatta nykyinen, jatkuvassa muutoksessa oleva maailma on monille ihmisille enemmän uhka ja ahdistus kuin toivo ja mahdollisuus.

Koko kansan koulutusjärjestelmä on historiallisesti melko uusi. Halonen muisteli omaa nuoruuttaan, jossa ”koulutuksellisesti selvästi luokkarajainen yhteiskunta” oli vallitsevana. Kun koulutieto vanhenee työelämässä, oppia pitää koko ajan uutta. Hän korosti oppimisen iloa, ihmisen omaa intoa ja osaamista opettajan tarjoaman annin rinnalla.

– Ihmisen itsensä on muokattava oma kulttuurinsa aikaisempaa useammista osatekijöistä ja yhteiskunnat muuttuvat entistä värikkäämmiksi.

Teatteri vankkana tukijana presidentti Halonen on iloinen taiteen omaehtoisesta luomisesta opistossa, joka on todellinen kulttuurien sampo. Se on avain sekä itsensä tuntemiseen että vahvistaa toisten taidoista nauttimista.

– On konsertteja, teatteri- ja lausuntaesityksiä, näyttelyitä ja tapahtumia. Työväenopisto tarjonnasta – siitä 100 000 opetustunnista ja 4 300 erilaisesta kurssista koko joukko on juuri erilaisia kulttuuriin liittyviä asioita. Ja ne ovat usein myös nopeasti tänäkin syksynä täyttyneet. ”Kulttuurista iloa ja vetovoimaa” –opiston tavoite on mennyt hyvin perille, Tarja Halonen kiitti.

Monien mahdollisuuksien opisto

Työväenopiston toiminta ei ole helsinkiläisille ollut yhdentekevää. Muistoja on kerätty, opistolaistoiminta jatkuu. Olin kahdeksan vuotta itse työväenopiston johtokunnan puheenjohtaja 2001–2008, kaksitoista vuotta johtokunnassa. Saimme paljon yksittäisiä kursseja, opetuspaikkoja tai oppiaineita koskevia ihmisten ja järjestöjen yhteydenottoja sekä erilaisia adresseja ja nimilistoja. Se kertoo, että työväenopiston toiminta koetaan tärkeäksi.

Tänä päivänä työväenopisto on erityisesti ”naisten vapauden valtakunta”, noin 80 % opiskelijoista ja iso osa opettajista on naisia. Työssä käynnille tai perheen hoidolle vastapainoa ja rentoutusta hakevia naisia.

Halu kehittää tai toteuttaa itseään on saanut helsinkiläiset hakeutumaan opistolle – joku on tullut oppimaan kieliä, toinen laulamaan Helsinkikuorossa ja kolmas oppimaan uusimpien trendien mukaista ruuanlaittoa. Työväenopisto on alusta alkaen ollut mahdollisuuksien opisto, Taina Saarinen tiivistää..

Lähde: SAMU NYSTRÖM: Oodi sivistykselle – Helsingin työväenopisto 100 vuotta.

 (Kainalojuttu.)

Juhlavuosi tarjosi paljon

Työväenopiston juhlalukuvuosi 2014–2015 tarjoaa tuhansia kursseja ja satoja luentoja normaalivuoden tapaan. FT Samu Nyströmin kirjoittama ”Oodi sivistykselle – sata vuotta työväenopistotoimintaa Helsingissä” ilmestyi 11.9. kaupungintalon kaksikieliseen kutsuvierasjuhlaan. Myös Arbiksen taivalta muisteltiin ruotsiksi kirjan muodossa.

Samana päivänä avattiin ”Ilo oppia – Kul på kurs” -näyttely Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin noin 70 työpajaa tai tapahtumaa.

Opistotalossa vietettiin sunnuntaina 5.10. kansalaisjuhla. Sitä edelsi näyttävä Jättinukkekulkue Tokoinrannasta Brahen kentälle.

Kaupungintalon juhlassa kantaesitettiin säveltäjä Einojuhani Rautavaaran ”Ilo oppia”–juhlafanfaari Helsinginkadun filharmonikkojen toimesta. 
Helsingin työväenopiston musiikin johtava opettaja ja säveltäjän puoliso Sini Rautavaara kertoo, että fanfaarin aloitteen tekijänä on kapellimestari Veli-Antti Koivuranta. – Ensin Einojuhani teki lyhyen fanfaarin neljälle trumpetille, sitten Veli-Antti kysyi eikö orkestraatiota voisi lihottaa, Sini Rautavaara paljastaa juhlafanfaarin luomisen vaiheita. Koivuranta, joka on paljon johtanut Einojuhani Rautavaaran musiikkia, sai toiveensa toteutumaan: teoksen esittää neljä trumpettia, neljä käyrätorvea, neljä pasuunaa ja tuuba sekä kaksi lyömäsoittajaa.

Partituurin kansilehdellä lukee ”Onnea satavuotiaalle vapaalle sivistystyölle!” Juhlafanfaari on muunnelma Einojuhani Rautavaaran ”Itsenäisyysfanfaarista”. – Siinä ei ole nostalgiaa, vaan juhlan tuntua. Se on marssimainen ja kehittyy ja laajenee loppua kohden. Sen viesti on: ’Nyt juhla voi alkaa’, luonnehtii Koivuranta.

Erityisen antoisaa oli rehtori Taina Saarisen mielestä koota Sivistysvaikuttajien muotokuvanäyttely, johon valittiin 20 vapaan sivistystyön ja Helsingin työväenopiston kehittymiseen vaikuttanutta henkilöä. – Nämä ihmiset kokivat oppimismahdollisuuksien järjestämisen elämäntehtäväkseen, jotkut heistä jopa henkensä uhalla. Suomalaisen yhteiskunnan ja yksilön sivistys on ollut monen rohkean miehen ja naisen elämäntehtävä, Saarinen toteaa.

Sivistysvaikuttajien muotokuvanäyttely on esillä myös ensi keväänä.

Risto Kolanen

Kirjoittaja oli Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtokunnan puheenjohtaja 2001-2008, johtokunnassa yhteensä 12 vuotta

(Ilmestyi Kallio –lehdessä 50/2014 tällä viikolla)