Helsinkiläinen ammattiyhdistysliikkeen, vuokralaistoiminnan ja Sdp:n paikallinen vaikuttaja Tuula Hänninen kuoli 16.7. vaikean sairauden murtamana Terho-kodissa. Hän oli syntynyt 28.9.1955.

Syöpä ilmeni loppukeväällä 2013 ja hoidot eivät enää pelastaneet iloista karjalaista naista elämälle. Tuulalle oli ilo saada viettää kesä 2013 perheen ja läheisten kanssa ja nähdä rakas kesäpaikka Salon seudulla.

 – Kaikki, mikä piti sanoa, sanottiin, kaikki, mikä piti tehdä, tehtiin, lapset kertoivat Tuulan facebookissa kuolinpäivänä.

Tuulalle oli tärkeää hoitaa lautakuntatyö loppuun asti. Kevään korvalla hän vastasi vointia koskevaan huoleeni: ”Odotan tässä kuolemaa”. Mutta lisäsi haluavansa olla mukana vielä yhden katusuunnitelman hyväksymisessä. Tämä kuvaa ihmisen valtavaa velvollisuudentuntoa. Hän kantoi huolta siitä, että varajäsen on paikalla, jos hoidot loivat esteen.

Kaupan myyjä, yrittäjä,

kunnan työn edunvalvoja ja asukasaktiivi

Parikkalassa syntynyt, Imatralla ja Helsingin seudulla asunut Tuula Hänninen oli hyvin monen alan tekijä, aluksi optisen alan kaupan myyjänä Kouvolassa ja siivous- ja kioskiyrittäjänä Espoossa, sitten Helsingissä kunnantyöntekijöiden edunvalvojana ja 2000-luvun puolella tärkeänä vuokralaisaktiivina, mm. kaupungin 42 000 asukasta edustavien Heka-yhtiöiden vuokralaisneuvottelukunnassa viime vuoden loppuun asti.

Tuula koki ensin yrittäjyyden vaikeudet lamaan syöksyvässä Suomessa. Oma perheyritys piti lopettaa, mutta kuivin jaloin. Sitten tulivat vastaan kaupungin opetusviraston kuukausipalkkaisten työntekijöiden edunvalvonnan haasteet varapääluottamusmiehenä 1993–94 ja pääluottamusmiehenä 1995–1997 laman jäljissä. Viraston palvelukeskuksessa hänen vastuulla olivat koulusiivoojat ja -isännät, ruokahuolto ja sihteereitä. Hän toimi myös henkilöstöneuvostossa ja KTV-alueen pääluottamusmiesjaoston vetäjänä.

Hän toimitti tiedotussihteerinä myös KTV:n Radio Kunnallisten ohjelmaa kerran viikossa Lähiradioon suullisesti hyvin esitysvalmiina ihmisenä aktiivisen radioryhmän kera. Kun Tuulan jalka meni huonoksi ja leikattiin, hän joutui lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vuosaaren vaikuttajaksi

Elämä muuttui 2000-luvulla Meri-Rastilassa ja laajemmin vaikuttavaksi asukasaktiivisuudeksi. Tuula Hänninen toimi Vuosaaren paikallisagendan puheenjohtajana, Vuosaari-seurassa, Vuosaaren Kiinteistöt Oy:ssä ja nousi yli kymmeneksi vuodeksi Asukasliiton hallitukseen, jonka poliittinen pohja muuttui aiemmasta. Hän oli liiton varapuheenjohtaja 2011–2014 kuolemaansa saakka.

Syksyllä 2007 Hänninen palkittiin vuoden asukastoimijana siitä yhteisöllisyyttä luovasta paikallisesta toiminnasta, jota monikulttuurisella alueella harjoitettiin. Tullaan tutuksi –toiminnalla pyrittiin myös lähentämään kantasuomalaisten ja uusien suomalaisten elämänpiiriä ja lisäämään asuinalueen turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Hän halusi Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.

Tuula Hänninen kuului niihin vuokralaisaktiiveihin, jotka vastustivat kaupunginvaltuuston 2011 päättämää kiinteistöfuusiota. He olisivat halunneet uuden vain uuden tuotannon alueelle.

”Maan paras vaalityöntekijä”

Politiikassa Tuula Hänninen vaikutti Hakaniemen demareiden puheenjohtajana 1995–96, piirihallituksessa ja puoluevaltuustossa 1996–99 sekä euroedustaja Reino Paasilinnan monien EU-vaalivaalivankkureiden tehokkaana työntekijänä 1999 ja 2004. Moni on kuvannut Tuulaa “parhaaksi ihmisten kohtaajaksi turuilla ja toreilla”. Murteet sujuvat karjalaisen taustan omaavalta naiselta. Pari kertaa puheliasta naista luultiin ”rouva Paasilinnaksi” vaaliostareilla.

Myös Rakel Hiltunen, Eero Heinäluoma, Arto Bryggare, Päivi Lipponen, Petra Paasilinna ja moni kuntavaaliehdokas saivat nauttia tehokkaan ja sanavalmiin vaalityöntekijän taidoista ja sitkeydestä.

Puoluevaltuustossa omatunto 1996–1999

Kun matalapalkkaisten kunnantyöntekijänaisten edunvalvoja Tuula Hänninen ripitti lama-ajan säästöpolitiikasta pääministeri Paavo Lipposta syksyn 1996 kunnallisvaalien jälkeen puoluevaltuustossa, koin vierustoverina tunnelman Työväentalon juhlasalissa käsin kosketeltavaksi. Hän vastusti kahden pohjoiskarjalaisen valtuutetun kanssa Suomen EMU-jäsenyyttä syyskuun 1997 valtuustossa.

Hänninen oli yksi kolmesta helsinkiläisestä puoluevaltuutetusta Petra Paasilinnan ja tämän kirjoittajan rinnalla, jotka tekivät julkisen vetoomuksen huhtikuulla 1999 ulkoministeri Tarja Haloselle presidentinvaalin esivaaliin lähtemisestä. Idea oli esitetty jo aiemmin, mutta valtakunnallisessa puolue-elimessä se tehtiin ensimmäisen kerran.

Ihmisen halua elää hetkessä luonnehtii ehkä hyvin nuoren Katri Valan runo ”Rukous” esikoiskokoelmasta Kaukainen puutarha (1924):

(…)

Tahdon leimuta!
Tahdon palaa korkeana!
Vain päivän ja yön!

Rouva Yleisten töiden lautakunta

Merkittävimmän panoksen helsinkiläisten asukkaiden hyväksi Tuula Hänninen antoi vuosina 2001–2014 yleisten töiden lautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana 2008. Hän päätti sadoista katu- ja puistosuunnitelmista yli 13 vuoden ajan. Se on nykyvertailussa poikkeavan pitkä ajanjakso. Aiemmin nähtiin kyllä enemmän jopa 20 vuoden toimikausia.

Kun puheenjohtajat olivat poissa, Hänninen johti kokoukset osallistujien ja rakennusviraston toivomuksesta. Ahjo-kokousjärjestelmäkone oli aina varalta ”kolmannelle puheenjohtajalle” viritetty. Hän oli ”Rouva Yleisten töiden lautakunta”, joka kykeni luomaan päätösenemmistöjä yli puoluerajojen ja nautti laajasti arvostusta myös rakennusviraston virkamiesten silmissä. Näin sen yli 10 vuoden ajan valtakunnallisilla asukaspäivillä, joita selostin UP-uutispalvelulle ja muille lehdille.

Kaudella 2005–2008 Hänninen oli myös virallinen varavaltuutettu ja ryhmän jäsen. Hän ei lähtenyt enää kuntavaaleihin, mutta teki alueellista vaalityötä sitäkin enemmän Vuosaaren demareissa ja vaaliautoilla.

Sosiaalinen yhdessäolojohtaja

Tuula Hänninen edusti yhteiskunnassa ihmisiä, jotka laman myötä menettivät entisen työnsä ja asuntonsa. Hän osoitti iloisella luonteella ja valtavalla sitkeydellä, että elämän suuntaa ja tarkoitusta voi luoda monella eri tavalla.

Hänninen ei pääluottamusmieskauden jälkeen halunnut enää itse näkyville johtopaikoille, mutta luonteensa ja ominaisuuksiensa takia hän oli synnynnäinen sosiaalinen yhdessäolojohtaja. Kokouksissa ja vapaa-ajalla Tuulan nauru raikui. Moni kanssavaikuttaja sanoo, että hänelle voi jakaa huolia ja saada häneltä äidillisiä neuvoja. Menetin myös itse kuolemassa henkilökohtaisen ystävän ja keskustelukumppanin.

Tuula Hännistä jäävät kaipaamaan puoliso, neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Isoäiti keskittyi luonnossa sienestämiseen, lukemiseen, karaokeiltoihin, lasten pallopelien kannustamiseen ja mummoiluun lastenlasten kera. Hautajaiset pidettiin 1.8. perheen lähipiirissä. 

Helsingin sosialidemokraatit, vuokralaisaktiivit, ay-ihmiset sekä puoluetoverit ympäri Suomea kunnioittavat iloisen ja puheliaan vaikuttajan elämäntyötä ja muistoa.

Risto Kolanen

Kirjoittaja on Helsingin Sosialidemokraattien puheenjohtaja ja vainajan ystävä 20 vuoden ajalta.

 

(Nekrologi ilmestyi lyhennettynä Demokraatissa 12.8.2014. Kirjoittaja kiittää Ilkka Hännistä, Tuula Jurmua, Marjut Klingaa, Pertti Paajasta, Eija Paanasta, Eila Pelttaria ja Pertti Villoa Tuulan toimintaa koskevista muistoista ja tiedoista)