Risto Kolanen, Demokraatti 25.6.2012

Tukholman sosialidemokraateilla (Stockholms Arbetarekommun) oli hyvin värikäs kevät. Seurasin vapun alla vuosikokouksen, joka kokoaa sekä Tukholman kaupungin että läänin maakäräjien kiinnostavat asiat yhteen viikonlopun ajaksi.

Kokouksessa käsiteltiin valtava määrä ajankohtaisia asioita koskevia aloitteita ja asiakirjoja, joista monet ennakoivat tärkeällä tavalla toukokuun mellakoita Husbyssa ja Rinkebyssa. Afrikkalaiset, Balkanin alueen ja kurdiyhdistykset tekivät aloitteita vanhojen asuinlähiöiden sosiaalisen ympäristön ja maahanmuuttajien uuden sukupolven sulautumisen parantamiseksi.  Ruotsalaiseen tyyliin poliittinen debatti on hyvin elävää. Kunnallistoimikunnan linjaukset aloitteissa kaatuivat muutamaan otteeseen; esimerkiksi monarkian jatkuvuudesta kriittisempi linja voitti.

Tukholman demareiden puheenjohtaja Veronica Palm, joka on myös koko puolueen asuntopolitiikan puhenainen, korostaa, että Tukholmassa on 100 000 asunnon vaje. Vuokranantajat vaativat kiinteä työsuhdetta ja usein aika korkeita tuloja, sosiaalitukea ei hyväksytä. Aktiivinen asuntopolitiikka ja inhimillinen sosiaalipolitiikka ovat hyvä alku. Puolelta 20–27-vuotiaista tukholmalaiselta puuttuu oma asunto. Tukholman demarit haluavat lisää halvempia vuokra-asuntoja, jotka kohtaavat paremmin nuorten ihmisten tarpeita.

On rakennettava alueita ja asuntoja joukkoliikenteen yhteyteen. Demarit haluavat rakentaa uuden liilan maanalaislinjan etelästä Karoliinisen sairaalan ympäristön kautta pohjoiseen, joka luo ympärilleen kokonaan uuden asuntoalueen. Viime viikolla demarit tekivät onnistuneen ”gorillakampanjan” Tukholmassa ja Solnassa uuden tunneliratalinjan puolesta. Puolueen kannatus ja ennen kaikkea jäsenmäärä on kasvanut pääkaupungissa. – Olemme jäsenistöltämme suurin puolue, Palm hehkutti vuosikokouksessa.

Kannatusmittauksissa erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset naiset ovat siirtyneet tukemaan sosialidemokraatteja, joilla on nyt yhdessä ympäristöpuolueen ja vasemmiston kanssa enemmistö kansan tuesta. Tukholma on elinkeinorakenteensa ja mediaympäristönä takia ollut aina vaikea kaupunki sosialidemokraateille.

He ovat keskittäneet johtotehtävät naisille. Poliittisesti vasemmalla oleva Palm on johtanut Tukholman demareita vuodesta 2009. Liikkuvaan äänestäjään nähden sovittelevampi Karin Wanngård valittiin pormestariehdokkaaksi syksyn 2014 vaaleihin kaksi vuotta sitten. Läänin maakäräjävaaliin oppositiojohtaja on Helene Hellmark Knuttson, joka seurasi Mikael Dambergia myös läänin sosialidemokraattien johdossa. Tukholman demareiden verkkosivun kasvoina ovat juuri nämä pormestari- ja maakäräjäjohtoehdokkaat kiistellyn Palmin sijasta.

xxx

On rehellistä käsitellä myös vakava, julkinen demokratiakriisi. Svenska Dagbladet 28.4. otsikoi kokousarvionsa ”Tukholman verilöyly asettui paikoilleen”. Entinen oikeusministeri Tomas Bodström (sd) kirjoitti samaan lehteen avoimen kirjeen vuosikokouksen alla. Siinä hän syyttää omaa puoluettaan ”syvästi epädemokraattisesta työskentelytavasta” ja ”suljetusta ilmapiiristä”. Demaritaustaisen valtio-oppineen Stig-Björn Ljunggrenin mukaan ”SSU:n (nuorisoliiton) salauskulttuuri (mygelkultur) muutti puolueeseen”, kun sen johtajat ovat nyt vallassa.

Entinen pormestari Tjia Torpe vaati (SvD 17.4.), että puheenjohtaja Stefan Löfvenin ja puoluesihteeri Carin Jämtinin pitäisi puhdistaa Tukholman sosialidemokraattien salauskulttuuri. Entinen puoluesihteeri Lars Stjernkvist yritti sitä aiemmin. Nykyongelmien juuret ovat jo syksyn 2002 vaalivoitossa, kun Annika Billström nousi valtaan. Hän ei saanut kaikkia pormestarikautensa 2002–2006 vastuuehdokkaita läpi. Kovia otsikoita ”perhevallasta” löytyy valtamediasta; niillä tarkoitetaan sitä, että Tukholman demarijohtajat ovat pariutuneet näkyvästi keskenään.

Tämä on pintapuhetta, mutta ongelma on syvemmin rakenteellinen ja myös kokouksen vieraspuhujaa hämmentävä. Tukholman demarit pyrkivät huhtikuun alussa pidetyssä puoluekokouksessa saamaan suositun entisen sosiaaliministerin, työkysymysten puhenaisen Ylva Johanssonin ja Anders Ygemanin uudelleenvalituksi puoluehallitukseen. He putosivat ruotsalaisten demareiden pitkien ennakkovalmisteluelinten suljettujen kokousten kautta eikä valintaa viety Tukholman puoluekokousryhmään, mikä olisi normaali käytäntö Suomessa.

Tilalle tuli Islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Omar Mustafa. Vain vajaa viikko puoluekokouksen jälkeen Tukholman demarijohto ja Mustafa kävivät keskustelun, jonka jälkeen Mustafa erosi puoluehallituksesta ja kaikista tehtävistä. Syy oli islamilaisen neuvoston tilaisuuksissa pidetyt puheet, joita tulkittiin antisemitistisiksi ja naisvihamielisiksi. Syyte ei kohdistunut itse Mustafaan, joka joutui epädemokraattisen valmistelun uhriksi tai syntipukiksi, miten vain nähdään.

xxx

Koska Ruotsissa on pitkät vaalilistat, joiden ehdokasasettelussa paikallisdemareilla on suuri valta, nk. Mustafa-afääri kasvoi demokratia- ja avoimuuskeskusteluksi. Toinen puoli tulkitsi, että Johanssonin asemaa haluttiin heikentää syksyn 2014 vaalilistalla. Puheenjohtaja ja puoluesihteeri ovat Palmin lisäksi tukholmalaisia. Liberaali Dagens Nyheter (28.4.) kirjoitti, että Bodströn pelasi jalkapalloa ja Johansson oli vasemmistopuolueessa silloin kun SSU:lla oli kokouksensa.

Ylva Johanssonia pyydettiin Veronica Palmin haastajaksi. Hän kieltäytyi, koska ei halunnut henkilöriitaa. Johansson suostui silti ehdolle Arbetarkommunin hallitukseen (ja salipuheissa myös varapuheenjohtajaksi) ja hän syrjäytti sieltä istuvan varapuheenjohtajan Teres Lindbergin, joka lasketaan Palmin joukkoihin. Johanssonin ja Lindbergin kyyneleet etupenkin lämpimän halauksen yhteydessä jäivät kokousvieraan mieleen toisella rivillä.

Tukholman kriisi ei ole vain myrsky vesilasissa. Sekä Johansson että Palm on mainittu monesti SAP:n johtajaehdokkaina; he ovat hyvin sujuvasanaisia ja vakuuttavia. Oppositiokaudellaan puoluekentän sisällä alueittain laajat johtajan ennakkovalmistelut ovat epäonnistuneet julkisuuteen päin. Pahiten tämä ilmeni Håkan Juholtin 2011 valinnan yhteydessä. Suljetussa puoluekulttuurissa vahvat ennakkosuosikit kieltäytyvät, valituiksi tulevat laajoille kansalaispiireille tuntemattomat kellokkaat, joiden kaapeista voi helposti paljastua luurankoja. Vuosi sitten valittu Metalliliiton puheenjohtaja Stefan Löfven toivottavasti on poikkeus, mihin kannatusnousu myös viittaa.

Risto Kolanen

Kirjoittaja on seurannut Stockholms Arbetarekommunin kokouksia vuodesta 1997 alkaen

(Uutisia Tukholmasta sisältävä artikkeli ilmestyi Maailma tänään –kolumnina Demokraatissa 25.6.2013. Kolumni sai lehdessä jatkopuheenvuoron Tukholmassa vuosia asuneelta Seppo Isotalolta, joka on myös osallistunut Arbetarekommunin toimintaan 45 vuoden ajan. Isotalon pääsanoma oli se, että Ylva Johanssonin pudottamisen SAP:n puoluehallituksessa taustalla on erimielisyys sairauseläkkeiden lopettamisesta nykyisen oikeistohallituksen aikana. Johansson oli sosiaaliministerinä v. 2003, kun Göran Perssonin demarihallitus aloitti sairauseläkkeiden huonontamisen. Oma kommenttini Isotalon lisäykseen seuraava: Voi olla tällainen yleispoliittinen tausta henkilökiistalle, mutta asiaan ei mielestäni viitattu kuvaamassani varsinaisessa edustajakokouksessa. Kokous jatkui parin viikon päästä, ja asiaa käsiteltiin uudestaan. Johansson myös tuli SAP:n vaikuttajapiiriin vasemmistopuolueesta, ja hänet lehtiväitteiden mukaan ohitettiin v. 1998 Tukholman demareiden pitkän vaalilistan kärjestä tämän takia.)