Sinikka Vepsä, 22.11.2023

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

tulevana vuonna Helsingiltä vaaditaan edelleen vastauksia niihin haasteisiin, joita olemme viimeiset vuodet eläneet. Helsinkiläiset ovat tunteneet maailman muutokset arjessaan etenkin kasvavina kustannuksina. Meidän kaupungin päättäjien tulee pitää huolta siitä, että rakennamme myös ensi vuonna kaikkien kaupunkia, ei vain harvojen.

Tässä kaiken perustana on kohtuuhintainen arki. Siksi me SDP:n valtuutetut iloitsemme erityisesti Hekan ja Hason ylimääräisestä 20 miljoonan pääomituksesta. Pääomituksella on mahdollista taittaa niitä äkillisiä vuokran- ja vastikkeenkorotuksia, joihin Hekalla ja Hasolla oli paine lainojen koronnousun vuoksi.  Ilman tällaisia päättäväisiä toimia on todellinen uhka, että pienituloisilla ei ole enää varaa asua Helsingissä. Helsingin tahtotila turvata kaupunkilaisten kohtuuhintaiset asumisen vaihtoehtoja on erityisen tärkeä tilanteessa, jossa hallitus on leikkaamassa massiivisesti asumistuesta niin, että se iskee eritoten helsinkiläisiin: asumistuen enimmäismäärä lasketaan Helsingissä samalle tasolle kuin Vantaalla ja Espoossa, vaikka neliövuokra on Helsingissä korkeampi. Jopa tuhat yksinhuoltajaperhettä on menettämässä asumistuen kokonaan Helsingissä.

Siksi valtuustoryhmämme mielestä Helsingin päättäjien tulee olla valmis lievittämään pienituloisten kotitalouksien ahdinkoa myös tulevaisuudessa. Tämä on edellytys paitsi pienituloisten kotitalouksien arjen kohtuullisille kustannuksille, myös kaupunkimme kasvulle. Helsinkiläisillä työntekijöillä varhaiskasvattajista ja lähihoitajista ravintola-alan työntekijöihin täytyy olla mahdollista tehdä työtä kohtuullisen matkan päässä kotoaan. Kohtuuhintaisen arjen kannalta ensi vuoden budjetin tärkeä päätös on myös se, että Helsinki ei ota terveyskeskusmaksuja ensi vuonna käyttöön. Tämä on todella tärkeä linjaus hoidon saatavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta ja omiaan parantamaan hoidon jatkuvuutta, joka on olennaista myös terveysongelmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Ensi vuonna Helsinki pyrkii vastamaan arjen kasvavien kustannuksien lisäksi toiseen kaupunkiamme uhkaavan ilmiöön, eli segregaatioon. Varhaiskasvatuksen lähtökohtana on se, että jokainen lapsi saa olla sellainen kuin on, ja jokainen päiväkoti ja koulu on samanarvoinen. Tällaiset laadukkaat ja kaikkien saatavilla olevat palvelut ovat aivan avainasemassa, kun alueiden eriytymistä ehkäistään. Kaupungin jakautumista toisistaan erillisiksi todellisuuksiksi, kupliksi, tulee jarruttaa kaikin keinoin. Lähipäiväkotiperiaatteen tulee toteutua yhdenvertaisesti kaikilla Helsingissä.

Onneksi voimme kaupunkitasolla ehkäistä eriytymistä. Valtuustoryhmämme haluaa, että kaikissa kaupunkimme naapurustoissa, arvokortteleista lähiöihin, on mahdollisuus hyvinvoivaan arkeen. Että kaikissa lähikoulussa on hyvä oppia. Että kaikilla kaduilla on turvallista sekä viihtyisää olla. Siksi valtuustoryhmämme pitää tärkeinä panostuksia, joita Helsinki tekee ensi vuonna eriytymisen ehkäisemiseksi. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen tarveperusteista rahoitusta lisätään. Lähiöiden, kuten Malmin, Malminkartanon ja Mellunmäen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen satsataan. Kaupunkiuudistusalueille otetaan käyttöön toimintamalli, jossa jokaiselle alueelle on kokonaisuudesta vastaava henkilö ja asukkaiden osallisuuteen sekä viestintään kiinnitetään erityistä huomiota.

Samalla on muistettava, että segregaatiota ei voida ratkaista yhden vuoden aikana. Helsingin työn eriytymistä vastaan tulee olla pitkäjänteistä ja siihen on varattava riittävät resurssit ensi vuoden jälkeenkin. Eriytymiskehityksen torjuntaan täytyy hyödyntää kaikkia mahdollisia työkaluja. Asuntopolitiikalla tulee varmistaa, että kaupunginosissa on tarjolla eri asumisen muotoja. Tässä tuleva MAL-sopimus on tärkeässä roolissa, samoin kuin saavutettava julkinen liikenne, joka lisää liikkumista eri kaupunginosien välillä ja on tärkeää esimerkiksi kohtuuhintaisten työmatkojen kannalta. Helsingin luontoarvot tulee huomioida asuntopolitiikassa huomattavasti nykyistä enemmän.

Olemme yhdessä demarien valtuustoryhmän jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa kiertäneet tänä syksynä kaupungin työpaikkoja kuulemassa, mitä kaupungin työntekijöille kuuluu. No, mitä heille kuuluu? Pääasiassa ihan hyvää, mutta kehitettävääkin löytyy. Palkkasotkun jälkimainingit tuntuvat edelleen. Tämä ei ole ihme, sillä niin suuresta asiasta oli kyse. Osa työntekijöistä joutuu lyhentämään luottomaksuja, joita palkkasotkun takia oli pakotettu ottamaan. Haluan tässä yhteydessä kiittää Helsingin kaupungin työntekijöitä hyvistä keskusteluista ja kuluneesta vuodesta: kiitos, kun olette tekemässä meidän kaikkien arjesta sujuvampaa.

Työtä työnantajan ja työntekijöiden välisen luottamuksen parantamiseksi on jatkettava tulevaisuudessa. Siksi valtuustoryhmämme on erityisen tyytyväinen siihen, että budjettineuvotteluissa päätettiin jatkaa kaupungin palkkaohjelmaa 7 miljoonalla eurolla. Se kohdentuu erityisesti aloille, joilla työntekijöistä on huutavin pula ja kaikista pienipalkkaisimmille työntekijöille. Helsingin tulee jatkossa edelleen vahvistaa pito- ja vetovoimaansa työnantajana.

Meillä ei ole varaa siihen, että työvoiman heikosta saatavuudesta syntynyt tuhoisa kierre pahenee: esimerkiksi varhaiskasvatuksessa samoin kuin sotepe-alalla pätevän ja riittävän henkilöstön puute sekä muuttuvat sijaisjärjestelyt työpaikalla voivat lisätä työn kuormittavuutta, joka voi pahimmillaan johtaa työnpaikan tai alan vaihtoon, mikä edelleen ruokkii työvoiman saatavuutta. Tärkeää on huomioida myös se, että henkilöstön hyvinvointi ja riittävät resurssit heijastuvat suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä hoitoyön asiakkaisiin.

Sotepe-toimialalle on suunniteltu säästötoimia, jotta valtiolta saadut eurot riittäisivät. Nyt jo uhkakuvina on näkyvissä etenkin hoitotyön sijaisten palkkauksessa säästämisen vaikutukset. Olen saanut useita yhteydenottoja lähihoitajilta eri seniorikeskuksista työmäärien lisääntymisestä, hoitajien siirtelystä ryhmäkodista toiseen ja työuupumisen lisääntymisestä. Hoitoalalla on vakava puute hoitohenkilöstöstä. Tämän kaltainen toiminta jatkuessaan tulee lisäämään sitä. Uhkana on hoitajien uupuminen ja alan vaihtaminen.

Vaikka korona-ajasta tuntuu aikuisen näkökulmasta olevan pitkä aika, emme saa unohtaa tuon ajan poikkeuksellisuutta ja jälkeä, jonka se jätti lapsiimme, nuoriimme sekä eristyksessä pidettyihin ikäihmisiin. Lasten ja nuorten pahoinvoinnissa on nähtävissä huolestuttava kehitys: hyvinvointi ja pahoinvointi polarisoituvat. Monen yksin asuvan ikäihmisen fyysinen ja psyykkinen toimintakyky heikkeni koronaeristyksen aikana ja on lisännyt kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon tarvetta entisestään.

Valtuustoryhmämme iloitseekin siitä, että koulutuksen perusrahoitusta päätettiin lopulta lisätä, vaikka vielä neuvottelujen alussa edes toimialan perusrahoitus ei ollut turvattu. Lisäksi pidämme tärkeänä, että etsivää ja jalkautuvaa nuorisotyötä vahvistetaan ensi vuonna. Juuri tähän työhön varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissa meidän on varattava jatkossa riittävät resurssit.

Lopuksi haluan kiittää ryhmämme puolesta muita valtuustoryhmiä hyvin sujuneista budjettineuvotteluista. Jatketaan työtä toimivamman, tasavertaisemman ja kestävän Helsingin puolesta ensi vuonnakin.