Valtuustoryhmän puheenjohtaja Osku Pajamäen puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 18.6.

 

Onneksi olkoon. Helsinki teki taas kerran ennusteita paremman tuloksen. Voittoa on tehty jo kymmenen vuotta ja kaupungin varallisuus on myös kasvanut mittavaksi. Viime vuosina kaupunki on kirjannut massiiviset luovutusvoitot, ensin HSY:n synnystä ja nyt Satamasta ja Helsingin Energiasta.

Tämä kaikki mahdollistaa vakaan talouden myös tuleville vuosille.

Kiitos tästä kaikesta kuuluu kaikille kaupunkimme palveluiden ja rakentamisen puolesta toimiville, ei vähiten kaupungin henkilökunnalle.

Tässä yhteydessä haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota liikelaitosten hienoon tulokseen .

Helen teki jälleen paremman tuloksen, kun odotettiin. Täällä siihen on niin totuttu, että on unohdettu kiittää tai sitten on sanottu, että no tämä voitto nyt johtui kivihiilen odotettua paremmasta hinnasta tms. En muista , että juuri olisi sanottu, että on tehty todella hyvää työtä, aivan joka tasolla. Tämän uskon myös jatkuvan nyt kun hallintomallia on muutettu kilpailuneutraliteettivaateen mukaiseksi. Tuleva tuloutus kaupungille onkin pääasiallisesti kiinni viisaasti mietitystä investointiohjelmasta, joka tasapainottaa oikein taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset kysymykset. Tämä valtuusto ratkaisee kuinka kaikkien helsinkiläisten hyvinvointi taataan ilmastonmuutoksen paineissa siten, että vähähiilisyystavoite ei automaattisesti kärjistä terveys-ja hyvinvointieroja.

Erinomaisen tuloksen teki myös Palmia. Palmian kumulatiivinen voitto kymmenen vuoden aikana on jo noin 30M€, samalla tuottavuus on kehittynyt ja työhyvinvointi lisääntynyt. Tämän vuoksi tuntuukin raa’an ideologiselta politiikalta hajottaa toimiva malli, ja saattaa yli 3000 työntekijää perheineen jatkuvaan epävarmuuteen. Epävarmuuteen vain siksi, että jonkun vuoden, jostain firmasta saattaa saada jonkun työntekijän muutaman satasen halvemmalla. Eikö ole juuri kaupungin talouden kannalta järkevää, että työllään tulee toimeen, edes jotenkuten?

Kaupungin talouden kokonaisuuden hallinta on myös parantunut.  Käyttötalouden vakioylitykset ovat vähentyneet ja hallintokunnat ovat pysyneet varsin hyvin annetuissa talousraameissa.

Näissä väestönkasvuolosuhteissa tämä on myös kova tulos, sillä tuottavuustavoite on itse asiassa korkeampi kuin tälle valtuustokaudelle asetettu prosentti.

Helsinkiin muuttanut väestö käyttää ikärakenteestaan johtuen jopa keskimääräistä helsinkiläistä enemmän palveluita elämänsä tässä vaiheessa.

Upea suoritus, sen hinta ei vain saa nousta liian korkeaksi. – ja siksi strategiatavoite Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi on konkretisoitava. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että terveyskeskusmaksun poisto ei ole aiheuttanut mitään lisäkustannuksia

Kaupungin talouteen omaksutun investointikaton kautta on myös tulevien investointien ja lupausten harkinta tullut osaksi ryhmien neuvotteluprosessia.

Investointikatto on aivan oikein lisännyt kokonaiskuvaa moninaisista tarpeistamme. Viime vuoden aikana neuvoteltu ensimmäinen realismiin tähtäävä investointiohjelma kymmenelle seuraavalle vuodelle on kuitenkin läpiluodattava joka vuosi ajankohtaisen tiedon ja tarpeiden perusteella.

Nähtävästi tarvitaan osin uudistettua priorisointia ja jopa valmiutta harkita tähän ajankohtaan sopiva investointitaso hieman sovittua korkeammaksi. Helsingin kaupunkikonsernin yhteensä noin miljardin euron vuotuiset investoinnit ovat maamme mittavin elvytyspaketti.

Tulevat sukupolvet kiittävät nykypäättäjiä, mikäli kaupungin omaisuutta ensisijaisesti vuokrataan pitkäaikaisilla sopimuksilla. Näin mahdollistetaan vakaa tulovirta myös tulevaisuudessa eikä sorruta alihinnoitteluun.

Nykyisessä taloustilanteessa Helsingin ei tule omilla toimillaan pahentaa työllisyystilannetta. Kaupungille välttämättömien investointien aika on nyt.

Kaupungin velanotto on tässä tilanteessa perusteltua ja omaisuuden hätiköity realisointi ideologista ylipanikointia.

Uusien alueiden koulut ja päiväkodit pitää rakentaa heti hyvin, mutta kaupungilla on myös varaa pitää pää kylmänä vanhojen kaupunginosien palveluiden karsimisessa. Tyhmä säästö väärässä kohdassa heikentää luottamusta, ja estää ihmisiä keskittymästä työhönsä.

Sosialidemokraattinen kilpailukyvyn tavoittelu ja kaupunkituottavuus on juuri tätä. Annetaan helsinkiläisten keskittyä töihinsä ja yrityksiinsä siten, että kaupunki hoitaa oman tehtävänsä hyvin. Turvallinen lähikoulu, sopivan kokoinen päiväkotiryhmä, (josta ei saa kenkää), sekä nopea ja tehokas terveydenhuolto parantavat ihmisten tuottavuutta – kykyä tehdä töitä – paremmin kuin abstraktit innovaatiohankkeet, joissa kunnallinen innovaatiokeskus juoksee maailmalla tapaamassa toisia kunnallisia innovaatiokeskuksia.

Vielä kaksi keskeistä asiaa:

Helsingin kaupungin kuntarakennetähtäin on nyt hakusessa. Kaupunki on myös omin voimin aiheuttanut kuntaliitoksille jäätävän ilmapiirin Helsingin ympäryskunnissa. Täysin välttämätöntä metropolihallintoa maankäytön, asumisen ja liikenteen mittavien tarpeiden ratkaisijana väitetään nyt tarpeettomaksi vedoten tähän asiaan täysin kuulumattomaan sote-hallintoon. Helsingin tulisi linjata oma myönteinen kantansa metropolihallintoon siten, että tässä asiassa olisimme kerrankin myönteisen ratkaisun esittäjänä.

Harmaa talous:

Helsingin kaupunki on ollut jo vuosia eturivin kulkija harmaan talouden suitsimisessa. Kaupungin palveluita tuotetaan mittavasti yksityisten yritysten toimesta. Tällöin ei ole toisarvoista se, mihin verot maksetaan ja miten noudatetaan suomalaisia pelisääntöjä. Helsingin tulee yhä kriittisemmin arvioida veroparatiiseista toimivia yrityksiä. Vähintä mitä voidaan tehdä on se, että yritysten kytkennät selvitetään ja toivottavasti jonain päivänä suljetaan kilpailusta pois ne toimijat, joiden tulos ei hyödytä suomalaisten kilpailijoiden lailla yhteiskuntamme veropohjaa.