Sara Paavolainen haluaa riittävän perusturvan kaikille

Ajankohtaista

Sara Paavolainen on ehdokas, jolle ihmiset avautuvat vaalikentillä henkilökohtaisissa asioissaankin. Hän on kiitollinen siitä, että voi olla luottamuksen arvoinen. Avautumisen matalaa kynnystä voi selittää se, että työstään ja sen julkisuudesta tunnettu näyttelijä on itsekin avautunut perheensä elämästä.

Hän on 55-vuotias helsinkiläinen pätkätyötä tekevä näyttelijä, 2. kauden kaupunginvaltuutettu, valtuuston varapuheenjohtaja ja kolmen lapsen äiti. Nuorin lapsista on lukiossa, keskimmäinen ja esikoinen jo aikuisia. Hän on toista kertaa ehdolla eduskuntavaalissa, ja sai syksyn 2012 kuntavaalissa Helsingin sosialidemokraattien naisehdokkaista eniten ääniä.

Paavolainen haluaa vahvistaa ennaltaehkäisevää sosiaalityötä ja luoda edellytyksiä luovien alojen työlle osana hyvinvointia ja kasvua.

Näyttelijän ammatin valinneena pätkätyöläisenä hän tietää, että myös koulutettu, työssään menestynyt, työkykyinen ja -haluinen saattaa jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.

– Ansioturvan rinnalla on siksi kohennettava myös perusturvaa. Yhteiskunta on pidettävä hyvänä kaikille. Menoihin kohdistuvat leikkauslistat ja elvytyksen liian varhainen lopettaminen voivat johtaa uuteen taantumaan ja valtion nykyistä huomattavasti suurempaan velkaantumiseen. Tällä olisi kohtalokkaita seurauksia kaikkein heikoimmille, kuuluu ehdokkaan tiivistys.

Käpytikkatalo ja ASU-hanke

– Kehitysvammaisen tyttäreni työssä käyvänä omaishoitajana toimin 24 vuotta. Perustimme 11 vuotta sitten 18 nuoren vanhempien kanssa Käpytikka-yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli rakentaa koti kehitysvammaisille lapsillemme. Käpytikkatalo valmistui Arabianrantaan viisi vuotta sitten. Sen 20 asuntoa edustavat käyttäjälähtöisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

Aktiivinen kansalaistoiminta jatkui vuodesta 2009 luottamustoimena valtuustossa, jonka varapuheenjohtaja hän on ollut vuodesta 2013. Siinä roolissa Sara Paavolainen kiertää ja puhuu paljon erilaisten sosiaali- ja vapaaehtoistyön järjestöjen tilaisuuksissa. Sosiaalilautakunnassa (2009-2012) hän ajoi kehitysvammaisten asumisen ASU-hankkeen lisäksi myös muiden yhteiskunnan tukea tarvitsevien ryhmien etua.

– Haluan olla vahvistamassa julkista päivähoitoa, vanhuspalveluja ja lastensuojelun varhaisen tuen työtä. Erityisesti pitäisi ajoissa tukea vaikeuksissa olevia nuoria. Toimeentulotuen leikkaaminen masentuneelta tai päihdeongelmaiselta nuorelta on myöhästynyt ja väärä toimenpide ja sen kallis hinta on esimerkki huonon politiikan seurauksista.

Sara on myös Pakilan seurakuntaneuvoston jäsen, HOK-Elanto edustajiston jäsen, Ida Ahlberg-säätiö hallintoneuvoston jäsen sekä Hyvinvointilomat ry hallituksen puheenjohtaja (2015-).

Kokemusta kantapään kautta

– Tunnen hyvin tavallisen ihmisen arjen. Sen, miten epävarmoilla ja satunnaisilla tuloilla tullaan toimeen jos tullaan. Tiedän myös, miten moninaisten hakemusten viidakossa on vaikea saada edes lakisäteistä tukea, kun sitä tarvitsee esimerkiksi vamman tai sairauden takia. Käytän itse julkisia palveluja, joiden saatavuutta ja laatua puolustan.

– Terveyskeskuksen tärkeyden ymmärtää, kun on riippuvainen sen palvelusta. Työelämän haasteet ymmärtää, kun työ on jatkuvasti katkolla ja toimeentulo hiuskarvan varassa, Sara kuvaa kokemustaan verkkosivullaan.

Näyttelijänä hän on usein tutkinut rooleissaan perheen valtasuhteita, naisen asemaa, väkivaltaa ja syrjäytymistä. – Ylivoimaisesti eniten olen saanut palautetta Maria Jotunin romaaniin pohjautuvasta perheväkivallan kuvauksesta tv-sarjassa ”Huojuva talo”.

– Myöhemmin osallistuin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan työryhmään, joka keräsi tosielämän tarinoita väkivallasta selvinneiltä. Työstäni näyttelijänä olen saanut tunnustusta, mutta parhaan palkinnon ovat antaneet työ itse ja kokemukset, joita olen elämässäni kartuttanut.

Monissa tilaisuuksissa Sara käyttää ammattitaitoaan ja koulustaan esittämällä runoja. Suosikkeja on havaintojen mukaan mm. Helena Anhava ja Edith Södergran.

Hyvä yhteiskunta kaikille

”Yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoimmat lenkit.” Tämä tarkoittaa Saran mukaan, että perusturvaa tulee kehittää niin hyväksi, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja elää ihmisarvoista elämää.

Kaikille hyvän yhteiskunnan tunnusmerkki on riittävä perusturva ja toimivat turvaverkot, jotka ottavat vastaan silloin, kun niitä tarvitsee. Työkykyinen haluaa tehdä työtä, siksi ansioturvan rinnalla on kohennettava myös perusturvaa.

– Myös elämässään horjahtaneet tarvitsevat tukeamme – katujen alkoholistit ja narkomaanit. Jos emme auta heitä, luomme pohjan rikollisuudelle ja yleiselle turvattomuudelle. Nopealla puuttumisella pienennetään merkittävästi sosiaalitoimen pitkäaikaisia kuluja.

– Vielä toistaiseksi keskituloinen kansalainen pystyy elättämään itsensä palkalla. Tilanne olisi kuitenkin toisenlainen, jos emme voisi hyödyntää subjektiivista oikeuttamme päivähoitoon, verovaroilla kustannettuun koulutukseen tai terveydenhuoltoon ja hoitotakuuseen.

Vammaisten ihmisten palvelut

Vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien palvelut vaativat jatkuvaa puolustamista. Vammaisille on tärkeää pystyä käyttämään joustavasti eri liikkumisen muotoja, joten heillä tulee olla mahdollisuus tukeen ja liikkumiseen niin julkisessa liikenteessä, kuin kuljetuspalvelujen avulla. Myös asumisen palveluja tulee parantaa.

Helsingissä on meneillään erittäin tärkeä kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen ASU- hanke. Vastaava laitosasumisen purkamiseen ja kotoa itsenäistyvien tuettuun asumiseen tähtäävä jo päätetty valtakunnallinen KEHAS-hanke on Paavolaisen mielestä vietävä läpi kaikissa kunnissa.

Mielenterveyspotilaille tarvitaan sekä tuetun asumisen paikkoja että kotiin vietäviä palveluja. Helsinkiläisiä, itsenäiseen asumiseen pystyviä mielenterveyskuntoutujia asuu tälläkin hetkellä viitisenkymmentä sairaaloissa koska asumispalveluja ei ole tarpeeksi. Tämä on sekä epäinhimillistä, että erittäin kallista.

Kulttuuri luo hyvinvointia ympärillemme

Paavolaisen mukaan hyvä esimerkki kulttuurin ulottamisesta kaikkien saataville on kulttuuripassihanke, jossa kehitellään parhaillaan toimintamuotoja, joiden avulla mm. pienituloisten olisi mahdollista hankkia kulttuuripalveluja. Hankkeen tarkoituksena on luoda yhteistyömuotoja kulttuuri- ja sosiaalialan toimijoiden välille ja tuoda uusia yleisöjä kulttuurin pariin.

Monissa Euroopan maissa on ollut jo pitkään käytössä vastaavia ratkaisuja, erilaisia kulttuurikortteja ja -lippuja, jotka ovat mahdollistaneet kulttuurielämykset myös pienituloisille. Myös olemassa olevia mahdollisuuksia maksuttomiin tai alennettuihin käynteihin tulee tukea.

– Kulttuurielämään osallistuminen ei ole luksusta, vaan jokaisen ihmisen perusoikeus. Kulttuuri edistää tutkitusti ihmisten terveyttä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Kulttuuripassin käyttöönottoa koko Suomessa tulee edistää kaikin tavoin.

–Taiteen ja kulttuurin parissa työskentelevät henkilöt ovat usein itsensä työllistäjiä. Sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että myös heillä on mahdollisuus nauttia työstään tietäen yhteiskunnan turvaverkkojen tukevan tilanteissa, joissa työtä ei joka hetki ole.

Vaalitunnelma loppusuoralla

Tein neljä kysymystä ehdokkaalle vaaliloppusuoralla. Hän sanoo ensin, että hirmuinen aikataulu ja aamusta iltaan jatkuva kommunikaatio tyhjentävät mielen. Kysymyksiä ja vaalikoneitakin vielä tulvii. Ihmiset ovat myös paljon henkilökohtaisesti yhteydessä.

1. Mikä on pääsanomasi vaalissa ja onko se muuttunut keskustelun ja kansalaispalautteen takia?

– Kulttuurin arvostuksen ja taiteentekijöiden työskentelyedellytysten vahvistaminen ovat ja tulevat olemaan aina tärkeänä tavoitteenani.

– Vanhusten hyvä hoiva ja palvelujen parempi järjestäminen on esillä jatkuvasti.

– Samoin taloudellisesti heikossa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantaminen verotusta keventämällä ja takuu- ja kansaneläkkeen perusosaa korottamalla. Tämä tavoite on keskusteluissa saanut erittäin paljon kannatusta. Samoin nuorista huolehtiminen ja koulutukseen panostaminen.

– Tavoite perusturvan varassa elävien ihmisten, mm. monen vammaisen ihmisen, mahdollisuudesta riittävään toimeentuloon tukia ja työtä yhdistämällä on paneeleissa ja keskusteluissa vahvistunut. En ole kannattanut esitettyjä ”aikuislisä”-tyyppisiä perustulomalleja, koska tulotaso jättäisi näiden varassa elävät ihmiset edelleen köyhyyteen ja toissijaisten tukien tarvitsijoiksi.

– Muodissa on ollut kannatta perustuloa, mutta olen saanut erittäin positiivista palautetta tavoitteelle, jossa perustusturvaa selkeytettäisiin ja vahvistettaisiin niin, että sitä nimenomaan tarvitsevat todella tulisivat perusturvan varassa toimeen.

2. Mistä asioista ihmiset haluavat sinulta kysyä, tietää kantasi ja antaa palautetta.

– Kaikesta halutaan keskustella. Valuutansyntymekanismeista, rahaliitosta, TTIP-sopimusneuvotteluista, omaishoitajuudesta, liikenteestä, asumisen korkeasta hinnasta, liikuntapalveluista, lentokentistä, omaishoitajuudesta ja hyvin henkilökohtaisista asioista. Natosta ja Venäjästä, hisseistä ja huiveista.

– Valitettavasti vihapuhettakin edelleen esiintyy ja sitä on tilaisuus edelleen vastustaa ennakkoluulo ja tosiasioita esittäen purkamalla.

3. Mihin kampanjasi on painottunut: alue, teema, vaalityömuoto?

– Päivät ovat täyttyneet paneeleista, esiintymisistä, ja asemilla ja kaupunginosissa kampanjoinnista. – On hienoa, että me joilla on pieni kampanjaporukka ja pieni budjetti, voimme ”tällätä” itsemme aikataulutetusti vaalimökille ja vaaliauton pysähtymispaikoille ja saada tätä kautta myös osamme yhteisestä volyymista.

4. Mikä on ikimuistettavin vaalihetkesi 2015? Se, joka jäi mieleen.

– Hienoa on ollut saada kutsuja kulttuurikeskusteluihin ja haastatteluihin sekä vammaisjärjestöjen ja -toimijoiden vaalipaneeleihin. Koskettavaa on tietenkin ihmisten luottamus, kun he jakavat hyvin henkilökohtaisen elämänsä kipeitäkin kokemuksia. On hienoa haluta olla sen luottamuksen arvoinen.

– Tällä viikolla tälläydyin mukaan Vakiduuni- mielenosoitukseen, josta lähetän toimittajalle kuvan.

Enemmän tietoa, blogia, kuvia ja kalenteria: www.sarapaavolainen.fi

Risto Kolanen

Kirjoittaja tekee vaaliselosteita Helsingin sos.dem. vaalikentiltä. Aiemmin on esitelty Karita Toijonen (20.1.), Pentti Arajärvi (26.1.), Jukka Järvinen (2.2.), Jape Lovén (16.2.), Thomas Wallgren (20.2.), Matti Niemi (12.3.), Pilvi Torsti (17.3.), Päivi Lipponen (20.3.), Jaakko Meretniemi (23.3.), Mirka Vainikka (30.3.), Kaarin Taipale (2.4.), Sinikka Vepsä (8.4.), Johanna Laisaari (9.4.), Ville Jalovaara (10.4.), Nasima Razmyar (10.4.), Tuula Haatainen (13.4.), Nina Castén (14.4.), Tomi Sevander (15.4.) ja Welat Nehri (16.4.). Ideoita ja pyyntöjä ehdokkaan viimeisten vaalipäivien tapahtumiin voi laittaa: risto.kolanen@pp.inet.fi