Ryhmäpuhe kaupunginvaltuuston talousarviokeskustelussa 16.11.2016

Pilvi Torsti
Käytin lauantaina linjapuheenvuoron Helsingin Sdp:n seminaarissa. Totesin kuinka maailmalla  todella tuulee kylmästi. Brexit, Syyriassa ihmishenkiä pilkkanaan pitävä sota, esimerkiksi Turkin, Unkarin ja Venäjän perusoikeuksia ja —vapauksia rajoittava sisäpoliittinen kehitys, Yhdysvaltain ihmiskuvaltaan liki kammottavat vihavaalit & Trumpin voitto, juhlat, joiden jäljet todennäköisesti maksaa ja vielä siivoaakin kaikkein köyhimmät ja heikoimmassa asemassa olevat.

Entä Suomessa? Vellova sote-uudistus, jonka ratkaisuista edelleen iso osa auki. Kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvat leikkaukset on tehty tavalla, joita valtaenemmistö tuskin hyväksyisi, jos niiden sisällön täysin ymmärtäisi. Koulutukseen ja tutkimukseen sovelletaan kaiken tutkitun tiedon vastaista leikkaavaa linjaa. Vahingollinen maahanmuuttopolitiikka ei etsi ratkaisuja vaan syventää ongelmia.

Juuri näinä aikoina sanat edistyksellinen ja inhimillinen eivät luonnehdi sen paremmin globaalia maailmaa kuin Suomen valtakunnan politiikkaa. Juuri nyt Helsingin kaltaiset kaupungit ovat paljon vartioina. Me voimme näyttää suuntaa, luoda toivoa.

Hyvät valtuutetut,

Tänään käsiteltävä 2017 budjetti on meidän välineemme toimia. Sen kautta ylätason visiot muuttuvat uusien kotien tonteiksi, koululaisten iltapäiväkerhopaikoiksi, päiväkotipaikoiksi kaikille lapsille ja — niin toivon — vastauksiksi hätään, jota kovin monet kokevat ja jossa kaupungin oikea-aikainen pieni apu voi olla suuri teko. Budjettiratkaisujen kautta rakennamme sosiaalidemokraattien tavoitteiden ytimessä olevaa kestävää kehitystä, johon kuuluu sosiaalinen oikeudenmukaisuus, talouden kestävyys ja ekologiset näkökulmat — ja näiden kolmen välinen tasapaino.

Miten Helsingin Sdp haluaa erityisesti korostaa tänään käsiteltävässä budjetissa?

Meille oli tärkeää, että valtion päättämät kiky-säästöt huomioidaan oikeudenmukaisesti. Kiky-sopimus tarjosi kaupungille uuden tuottavuusleikkurin, kun sopimus tuli koskemaan kaupungin työntekijöitä. On kuitenkin selvää, että suomalainen kilpailukyky ei siitä parane, että helsinkiläinen opettaja, lastenhoitaja tai vanhustyössä venyvä pidentää työaikaansa ja luopuu osasta lomarahojaan. Siksi budjettineuvottelujen linjaus, jossa budjetin menopuolelle lisättiin liki 45 miljoonaa euroa on oikein: käytämme valtion määräämät työntekijöiden pakkosäästöt kaupunkilaisten hyväksi.

Nuo lisäykset käytetään aivan perusasioihin. Ykkös- ja kakkosluokkalaisten iltapäivätoiminta varmistetaan. Opetusviraston pitäisi pystyä vastaamaan akuutteihin tarpeisiin koulujen arjessa. Subjektiivinen päivähoito säilyy Helsingissä emmekä edelleenkään valikoi kuka saa syödä aamiaista päiväkodissa ja kuka ei. Lisävaroja suunnataan jatkamaan sitä päämäärätietoista työtä, jolla terveyskeskusten jonot ovat lyhentyneet alle kahteen viikkoon. Vanhusten kotihoitoa pyritään parantamaan — tiedämme, että tarpeet ovat valtavat. Kotouttaminen ja maahanmuuttajat sekä lasten ja nuorten eriarvoisuuden vähentäminen huomioidaan erikseen. Kesällä hyväksytty alun perin perin epärealistisena pidetty 7000 asunnon vuositavoite edellyttää lisävoimaa kaavoitukseen — nämä lisäykset budjettiin nyt tehtiin. Nuorten työllisyyskysymykset nostettiin erikseen. Tonttimyyntiä haastetaan.

**

Lopuksi haluaisin pysähtyä erityisesti kahteen asiaan: soteen ja varhaiskasvatukseen.

Poliittiselle päättäjälle yksittäisen ihmisen terveyteen tai sosiaalisiin kysymyksiin liittyvä tilanne on usein vaikea hahmottaa yli 600 000 kaupunkilaisen tarinan metelissä. Me koululaisten ja päiväkoti-ikäisten vanhemmat löydämme heti toisemme, kun joku ei ole niin kuin pitää. Yksi ääni yhtyy toiseen ja nopeasti syntyy yhteinen kova ääni, joka kyllä kuuluu päättäjille asti, jos ryhmäkoot paisuvat tai home haisee.

Terveyteen ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät asiat eivät toimi näin. Yksin kotonaan kaatumista pelkäävän vanhuksen ääni ei yhdy toisen muistikatkojen riivaaman ikäihmisen hätään. Jokaisen apua tarvitsevan tilanne on erityinen, usein myös monen sivun mittainen.

Olemme ottaneet Sdp Helsingin tämän vuoden teemaksi Anna ääni kaupungille — kaupungin ääniä.

Tässä tilanteessa haluankin kiittää kaupunkilaisia yhteydenpidosta oikein erityisesti näissä kaikkein vaikeimmissa tilanteissa, kun itsellä tai läheisellä hätä. Kaupunki ja sen palvelut eivät koskaan ole täydellisiä. Aina on väliinputoajia, aina on tilanteita, jotka eivät mene oikein.

Päätän lapsiin ja varhaiskasvatukseen. Siitä lähtien kun peruskoulu tuli kaikkien lasten oikeudeksi, edistyksellisimmät piirit Suomessa ovat ajaneet maksutonta varhaiskasvatusta. Logiikka on selvä: kaikki tutkimus vahvistaa, että laadukas varhaiskasvatus luo pohjan myöhemmälle oppimiselle, se on osa hyvää koulupolkua.

Nyt Helsinki näyttää tässäkin suuntaa. Jo aiemmin haastoimme valtion ja päätimme säilyttää subjektiivisen päivähoidon. Nyt päätimme selvittää erilaiset mallit maksuttoman varhaiskasvatuksen toteuttamiseen jatkossa Helsingissä. Sdp Helsinki tulee ajamaan tätä tavoitetta ensi keväänä eteenpäin, se on puolueen pitkäaikainen tavoite, jonka eteneminen Helsingissä on upeaa tulevaisuuspolitiikkaa. Kiitokset vihreille idean tuomisesta keskusteluun tässä vaiheessa.

Hyvät valtuutetut,

4,2 miljardiin kohoava loppusumma on maailman mittakaavassa suurkaupungin budjetti, siksi sillä on merkitystä, se mahdollistaa tulevaisuuspolitiikan ja oikeudenmukausuusteot, jos niin haluamme. Puolen miljardin investointibudjetilla Helsinki on Suomen ylivoimaisesti merkittävin investoija, tulevaisuuden rakentaja, kasvumoottori.

Sdp:n valtuustoryhmä kannattaa 2017 talousarvioehdotuksen hyväksymistä.

Lisätietoja

Kaupunginvaltuutettu Pilvi Torsti