Puheenjohtaja Risto Kolanen 29.3.2014 puoluevaltuustossa

Sosialidemokraattien tukema talous- ja veropolitiikka olisi tarvinnut tänä keväänä ”rytminvaihdosta” viime kesään mennessä väsähtäneeksi moititulta, mutta päätöksiä tekemään kykenevällä hallituspohjalla.

Kolmen Aaa:n luottoluokitus on tärkeä, mutta sen rinnalla on muistettava uuden työllisyyden ja kasvun luomisen näkymät. Työttömyys nousi helmikuulla vuodentakaiseen verrattuna uusimpien tilastojen mukaan.

Meidän pitää mennä kolmen Aaa:n sosialidemokratiaa pidemmälle, luotava katse siitä eteenpäin. Luotottajien lisäksi yhteisen politiikan on synnytettävä luottamusta myös kansalaisissa, jotka kohtaavat monien säästöjen vaikutukset arjessaan.

Työn kysynnän elvyttämiseen

Silloin törmäämme väistämättä keskusteluun työn tarjonnasta, jota valtavirtaekonomistit tarjoavat ja työn kysynnästä, jota vaihtoehtoiset taloustutkijat pitävät tärkeänä.

Sorsa –säätiön projektitutkija Antti Alaja ja sosialidemokraattinen aatekeskustelija Esa Suominen julkaisivat viime marraskuulla mielenkiintoisen kirjan ”Taloutta työväelle – markkinaliberalismin myyttejä murtamassa” (Into 2013).

Siinä pohditaan vaihtoehtoa Euroopan pankki- ja velkakriisille sekä Suomen talouspolitiikalle. Kirjoittajat kutsuvat esitystään nk. jälkikeynesiläiseksi talouspolitiikaksi eli suomeksi suhdanteita jyrkemmin ohjaavaksi ja talouteen kasvuimpulsseja luovaksi politiikaksi. Lainaan heitä:

1-2. On tähdättävä täystyöllisyyteen ja talouden kokonaiskysyntää jatkuvasti sääntelevään talouspolitiikkaan, jossa julkinen valta toimii vastapainona talouden suhdanteille taantuman ja nousun aikana. 

3. Julkisen sektorin investointeja tarvitaan taloudellisen kasvun kannalta olennaisiin hankkeisiin ja myös julkisen sektorin työtakuuta, joka tarkoittaa käytännössä laskusuhdanteessa työttömäksi joutuneiden ihmisten työllistämistä julkisen vallan toimin.

5. Työmarkkinapolitiikassa tulee pyrkiä lähtökohtaisesti keskitettyihin, pienituloisempien ryhmien ostovoimaan parantaviin ratkaisuihin. (Tiivistetty lainaus päättyy)

Onko eurokriisille vaihtoehtoa?

Nuoret, Sosialidemokraattiseen liikkeen ja Attacin kasvattavat taloustutkijat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa julkaisivat parisen viikkoa sitten hienon teoksen ”Rahatalous haltuun. Irti kurjistavasta talouspolitiikasta” (Like 2014). He kirjoittavat johtopäätösluvussaan (s. 345-):

– Nykyisessä kapitalistisessa rahataloudessa täystyöllisyyspolitiikka on ennen kaikkea kysynnänsäätelypolitiikkaa, joka edellyttää tietynlaisia rajataloudellisia rakenteita ja tietynlaista institutionaalista järjestystä. (…)

Talouspoliittinen ohjelma yksittäiselle talousalueelle voidaan tiivistää seuraavaan neljään kohtaan:

1. Tavoitteena täystyöllisyys, taloudellinen vakaus, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys

2. Tietynlainen rahajärjestelmä, globaali raha- ja rahoitusjärjestelmä sekä riittävän suuri talousalue, jolla on vapaasti kelluva valuutta ja velat määritelty omassa valuutassa

3. Keskuspankin on tuettava kysynnänsäätelypolitiikkaa ja rahoitettava tarvittaessa julkista kulutusta

4. Jatkuvasti aktiivinen kysynnänsäätelypolitiikka, jossa riittävän suuri julkinen talous, vastasyklinen investointipolitiikka, tulonjakoa tasoittavat toimet, työtakuuohjelma, ylikysynnän ja kustannusinflaation torjunta ja kulutuksen laadulliset tavoitteet. (Tiivistetty lainaus päättyy)

Ahokkaan ja Holapan kirjassaan esittelemä ohjelma eroaa huomattavasti Euroopassa viime vuosina ja erityisesti eurokriisin jälkeen harjoitetusta talouspolitiikasta.

Työlinjalle uskottavuutta – liikenneinvestoinnit tärkeitä Helsingin seudulle

Näyttäisi siltä, että sosialidemokratia etenee puhumalla työstä ja toimeentulosta, niin kutsutusti ruisleivästä, kaikkein omimmista asioistaan.

Tämän opetuksen antaa ruotsalaisen sosialidemokratian kannatusnousu Stefan Löfvenin johdolla vuoden 2012 alusta. He kutsuvat sitä Jobbpolitiken tai Arbetslinje, työlinjaksi. Ruotsin demarit eivät puhu juuri muusta kuin työstä, asumisesta ja koulutuksesta.

Suomi on eräiden tutkijoiden mukaan velkapelkoinen maa. Euroopan maista vain Norja ja Ruotsi ovat pienemmällä velkatasolla kansantuotteeseen nähden. Moni EU-maa on paljon isommissa lukemissa.

Hallituksen pohjustamaan kasvu- ja työllisyyspakettia pitää laajentaa. Liikenneinvestointeihin pitää nyt panostaa: Helsingin seudulle ovat tärkeitä Pisara-rata ja outojen rakennus- ja automatisointivaikeuksien kanssa painiva Länsimetro, jonka laajentamiseen Matinkylästä Espoonlahteen valtion olisi hyvä olla mukana, toisin kuin eroava liikenneministeri päätti. Pohjanmaan rata on tärkeä, ylipäänsä myös maanteiden kunto, joita on laiminlyöty liian pitkään.

Siksi liikenneministerin salkku, joko uudelle ministerille tai nykyiselle laajennettuna, on sosialidemokraateille tärkeä paikka.

(Puheenvuoro Sdp:n puoluevaltuustossa 29.3.2014 Eduskunnan Pikkuparlamentissa, joka pidettiin kokouksen päätöksellä suljettuna medialta)