Terveysasemat olivat aikansa sosiaalinen innovaatio, jota on ihasteltu ulkomailla saakka. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän viime vuosikymmenten kehitys on kuitenkin päästänyt ne rapautumaan pahasti. Helsingissä jopa kymmenellä terveysasemalla ei käytännössä ole antaa kiireettömiä aikoja. Aikoja ei ole edes Kalasataman asemalla, jonka kaltaisten suurten yksiköiden varaan Helsinki terveydenhuoltonsa tulevaisuuden on rakentanut. Ei ihme, etteivät ihmiset luota siihen, että julkisen terveydenhuollon kautta asiansa saa hoidettua. Tästä kertoo myös yksityisten terveyskuluvakuutusten valtaisa suosio.

Sote-uudistuksen odottaminen on latistanut Helsingin ja muiden kuntien motivaation parantaa terveydenhuoltoaan. Sairaudet ja taudit eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Helsingin kokoisella suurella kaupungilla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä perusterveydenhuollostaan hyvä, jos tahtoa olisi.

Liian pitkät kiireettömän hoidon jonot ovat terveydenhuollon keskeisin ongelma on. Nopea hoitoonpääsy tulee ottaa Helsingin strategiseksi tavoitteeksi. Jos potilas tarvitsee asiansa hoitamiseksi kiireettömän lääkäriajan, sellaisen tulee järjestyä viikossa. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää kaikkien perusterveydenhuollon työntekijöiden työpanoksen hyödyntämistä ja ennakkoluullottomuutta hoitaa potilaita puhelimitse ja muiden etämenetelmien välityksellä. 

Pitkät jonot ovat johtaneet myös siihen, että työntekijät ovat joutuneet venymään liiaksikin. Tästä on seurannut noidankehä, jossa kohtuuttoman työkuorman alle väsyvät työntekijät vaihtavat työpaikkaa ja jäävät sairaslomille. Tällöin työ terveysasemilla käy entistä raskaammaksi. Koronan vuoksi tilanne on pahentunut entisestään. Helsingin sote-toimialan raskas ja sekava hallintorakenne on johtanut vallan ja vastuun pirstaloitumiseen, mikä sekä vesittää järjestelmän johtamisen kokonaisuutena että tuhoaa luovuuden ruohonjuuritasolla. Turhat hallinnon tasot on karsittava, ja lähiesihenkilöille tulee antaa riittävästi valtaa hoitaa oman työyhteisönsä asioita. 

Terveysaseman väestöpohja voi olla pieni tai suuri – tärkeintä on, että palvelut saadaan toimimaan. Hyvin toimivia terveysasemia tulee vaalia ja niistä tulee oppia. Helsingin tulee pitää kiinni osaavista ammattilaisistaan, innostaa heitä ja huolehtia heidän jaksamisestaan. Motivoituneet työntekijät sitoutuvat työpaikkaansa, houkuttelevat lisää työntekijöitä terveysasemille töihin ja saavat uudet tulokkaat jäämään.

Myös liian ohuet ja hajanaiset perustason mielenterveyspalvelut ovat kipeä ongelma Helsingissä. Matalan kynnyksen palvelupisteet ovatkin osoittautuneet tärkeiksi. Niitä tulisi vahvistaa ja samaan aikaan luoda vahvat psykiatriset tiimit myös terveysasemille. Psykiatrisia sairaanhoitajia tulee olla riittävästi, ja tiimeihin tulee ottaa myös psykologeja. Ihmisiä ei saa pompotella paikasta toiseen, vaan järjestelmän tulee joustaa – alkuvaiheen hoito tulee toteuttaa siellä, minne ihminen hakeutuu.

Perusterveydenhuollon eriarvoistumiseen tulee suhtautua erittäin vakavasti. Helsinki ei ole maailman toimivin kaupunki ennen kuin se laittaa terveysasemansa kuntoon. Jonottamatta hoitoon pääseminen on ihmisoikeuskysymys.

Jonne Juntura, terveyskeskuslääkäri
Nelli Nurminen, kirurgiaan erikoistuva lääkäri
Mimi Rantanen, ylilääkäri

Kirjoitus on julkaistu kuntavaalilehdessämme, jonka pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä.