Helsingin sosialidemokraatit nostavat eduskuntavaaleissa tärkeimmiksi teemoiksi työllisyyden ja osaamisen parantamisen, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisen ja kansalaisten hyvinvoinnin tukemisen. Hyvinvointivaltion kestävä tulevaisuus varmistetaan julkiset palvelut turvaamalla sekä rakentamalla veropohja kestäväksi kansallisesti ja kansainvälisesti.

Suomen suurin ongelma on korkea työttömyys. SDP:n tärkeimpänä pysyvänä tavoitteena on oltava täystyöllisyys. Ihmisille on nyt tarjottava ja hankittava työtä yksityisen ja julkisen sektorin toimesta. Työnantajien työllistämisedellytyksiä ja työnantajaosaamista on kehitettävä erityisesti pk-sektorilla. Uuden työn on oltava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Talouden tervehdyttämiseksi supistavat ja ostovoimaa leikkaavat ratkaisut eivät ole toimivia. Vähentämällä kulutuskysyntää vain estetään talouden tervehtymistä. Eri tulomuotojen verotusta on tuotava lähemmäs toisiaan ja progressiota on lisättävä.

Kiristävä talouspolitiikka ei ole pidemmän päälle hyödyllistä Suomessa eikä euroalueella, joka kamppailee deflaation uhan kanssa.  Samalla, kun rakenteita uudistetaan tehokkaammiksi, on talouden elvyttämistä jatkettava täsmätoimin ja työllisyydestä huolehtien. Vaihtotase tasapainotetaan luomalla laadukkaalle vientiteollisuudelle mahdollisimman hyvä ja ennustettava toimintaympäristö. Työllisyyden edistämisessä tutkimuksella, koulutuksella ja osaamisella on keskeinen rooli. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee myös kulttuuri- ja liikuntapalveluita, joiden avulla kansalaiset voivat pitää itsestään huolta.

Nollatyösopimuksien, pakkoyrittäjyyden ja pätkätyösuhteiden ketjuttamisten tuottamat ongelmat on työelämän nykypäivän uusina haasteina otettava vakavasti. Työelämä jakautuu yhä selvemmin yhtäältä alipalkattuihin ja toisaalta korkeasti palkattuihin tehtäviin samalla, kun osa työikäisestä väestöstä on kokonaan vailla palkkatyötä tai työvoiman ulkopuolella. On löydettävä ratkaisumalli, jonka avulla jokaiselle tarjotaan merkityksellistä tekemistä ja torjutaan työssäkäyvien köyhtyminen. Sosiaaliturva ei kannustimiltaan saa johtaa pakkotyöhön, tuettu palkkatyö palkkojen polkuhinnoitteluun eikä työllisyyskoulutus tempputyöllistämiseen. Sosiaalipolitiikassa on huomiota kiinnitettävä yksinäisten asemaan.

Helsingissä puolet kotitalouksista muodostuu yksinasuvista. Tarvitaan uutta asunto-politiikkaa, jolla tuotetaan kohtuuhintaisia ja ihmisten tarpeet huomioivia koteja sinne, missä niitä todella tarvitaan. Yksinasuvat ovat muita heikommassa asemassa myös esimerkiksi kuluttaja- ja kulttuuripolitiikan näkökulmasta. Vanhoista ja uusista asuinalueista on tehtävä yhteisöllisiä ja turvallisia. Alueiden, koulujen ja palveluiden eriarvoistuminen on pysäytettävä. Kodin on oltava hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella, turvallisessa kaupunkiympäristössä, lähipalveluiden tuntumassa ja virkistysalueiden vieressä.

Asuntoja tarvitsevat paitsi lapsiperheet myös yksineläjät, niin vanhukset, opiskelijat kuin maahanmuuttajatkin. Kukin näistä ryhmistä on huomioitava erityisenä. Monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntorakenne tukee myös elinkeinoelämän toimintaa. Valtion on myönnettävä taloudellista tukea ja lainoitusta asuntorakentamiseen pääkaupunkiseudulla vain niille kunnille, joiden asunto-ohjelmassa oma tonttivaranto osoitetaan 100-prosenttisesti kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen tai hintasäänneltyyn omistusasuntotuotantoon seuraavien 10 vuoden aikana.

Uusi hyvinvointivaltio rakentuu pohjoismaisessa yhteistyössä toinen toisiltamme oppien. Meille tuttu valtiomalli on tutkitusti tehokkain ja sosiaalisesti oikeudenmukaisin tapa järjestää yhteiskunta. Yksityiset palvelut täydentävät tarvittaessa julkisia kansalaisten hyvinvoinnin ja osaamisen turvaajina. Julkiset palvelut kehittyvät tiiviissä vuorovaikutuksessa asiakasomistajiensa kanssa. Resursseja käytetään kilpailutusten ja hankintaprosessien hoitamisen sijaan ihmisten hyväksi. Universaalit palvelut lisäävät hyvinvointivaltion hyväksyttävyyttä. Niistä on pidettävä kiinni.

Ongelmallisten rakenteiden puolustaminen ideologiasyistä on konservatiivisuutta. Ongelmat on myönnettävä ja ratkaistava, mutta samalla koko muuten hyvin toimivaa ja tehokasta järjestelmää ei tarvitse romuttaa. Markkinoilla voidaan saavuttaa säästöjä ja hyviä tuloksia, mutta ihmisten hyvinvoinnilla tai yleissivistyksen kustannuksella voiton tavoittelu on rajattava pois keinovalikoimasta.

Moderni globalisaatio mahdollistaa omaisuuksien siirtämisen pois verottajan ulottuvilta ja tulovirtojen optimoinnin. Eliittien kansalaisuus velvollisuuksineen määrittyy uudelleen. Suomen on toimittava päättäväisesti veroparatiisien lopettamiseksi. On kehitettävä kansainvälisiin sopimuksiin perustuva järjestelmä liikevoittojen verottamiseksi maassa, jossa voiton tuottama työ on tehty. Eriarvoistuminen on pysäytettävä kansallisin ja kansainvälisin keinoin. Vain rakentamalla yhteiskuntaa sen jokaista jäsentä varten reiluin ja avoimin säännöin, on sillä mahdollisuus kehittyä tulevaisuudessa. Suomi osana Eurooppaa ja maailmaa on edelleen suunnannäyttäjä – sellaisena sen on myös pysyttävä.

 

Hyväksytty piirikokouksessa 8.11.