Tiivistelmä kansanedustaja Erkki Tuomiojan alustuksesta Helsingin Sosialidemokraattien ja Työväen sivistysliiton järjestämässä seminaarissa Pakolaiskriisin ratkaisut Helsingissä ja Euroopan Unionissa. Paasitornin Sirkus-salissa lauantaina 7.11. klo 10.15.

 

Vaikka Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden suuriin lukuihin mahtuu myös huijareita ja kenties joku pahoissa aikeissa liikkeelle lähtenyt terroristikin, on valtaosa heistä ihmisiä, jotka ovat suojelun tarpeessa ja siihen oikeutettuja. He eivät ole työperäisiä maahanmuuttajia, mutta kotoutuksen onnistuessa hekin antavat rakentavan panoksensa vastaanottajamaan talouden ja kehityksen vahvistamiseksi, kuten hyvin hallitussa ja hoidetussa maahanmuuttopolitiikassa yleensä.

Eteläisen Euroopan maat ovat pitkään vaatineet EU:lta toimia vastuun jakamiseksi, ja nyt maiden joukkoon ovat liittyneet mm. Saksa, Ranska ja Ruotsi. Vastustajiin ovat jääneet Itä-Euroopan maat, joista erityisesti Unkarin toimet ovat häpeäksi koko Euroopalle. Tyhjän äänestäminen eli komission vastuunjakoesityksen vastustaminen kesällä asemoi meidät ikävälle tavalla väärään ryhmään.  ”Maahanmuuttokriittiselle” puolueella on annettu liian suuri mahdollisuus vaikuttaa hallituksen linjauksiin tavalla, joka on tuottanut Suomen maineelle vahinkoa.

EU:ssa yhteisestä oikeudenmukaisesta, solidaarisesta ja kestävästä linjasta sopiminen on myös Suomen etu, kuten monille solidaarisuuden tähän asti torjuneillekin on alkanut valjeta. Päällimmäinen tehtävä on akuutin kriisin hoitaminen inhimillisellä ja turvapaikan tarvetta kunnioittavalla tavalla ja sen estäminen, etteivät traagiset hukkumiset ja tukehtumiset säälittömien ihmissalakuljettajien käsissä enää jatkuisi. Tehostettu meri- ja rajavalvonta ei yksin saa laitonta salakuljetusta loppumaan ellei ihmisille ole tarjolla myös  laillisia ja turvallisia mahdollisuuksia hakeutua Eurooppaan. Yksi mahdollisuus tähän on ns. humanitääristen viisumeiden käyttöönotto EU:ssa.

Tämä edellyttää myös EU:n tehokasta yhteistyötä pakolaisten lähtömaiden naapurien kanssa. On surkeata kuunnella miten innostuneimpia ongelman palauttamisesta näille suurimman taakan kantaville köyhemmille maille ovat samat  tahot, jotka innokkaimmin ovat vaatineet Suomen nyt toteuttaman kehitysyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallinnan leikkauksia.

Leirit ovat aina tilapäismajoitus, joka joidenkin osalta on voinut jatkua vuosikausia. Siksi on perusteltua laajentaa myös sitä miten EU maat Suomi mukaan lukien ottavat vastaan kiintiöpakolaisia, jotka valitaan vammaisista, erityishoitoa vaativista ja muista kaikkein vaikeimmassa asemassa olevista pakolaisista.

Ajatus että pakolaisia ryhdyttäisiin valikoimaan uskonnollisin, etnisin tms. perustein on torjuttava kuten mm arkkipiispa Mäkinen on erittäin selvästi tehnyt. Pidän hyvin arvokkaana ja tärkeänä sitä, miten Suomen kirkon korkein johto on ottanut kantaa pakolaiskriisiin ja torjunut uskontokortin käytön.

Jokainen uhattu elämä on aivan yhtä lailla suojelun tarpeessa ja siihen oikeutettu oli kyseessä mikä uskontokunta tahansa tai sitten ateisti. Kaikkien uskontokuntien historiaan ja nykypäivään on liittynyt terrorismia, unohtamatta sitä että ateistitkin ovat sitä voineet käyttää, eikä se kenenkään käyttämänä ole koskaan hyväksyttävää.

Pakolaisuutta synnyttävät konfliktit ja sodat on saatava loppumaan, mutta edes kaikkien käynnissä olevien sotien päättyminen ei tule pakolaisuutta eikä muuttohalukkuutta lopettamaan. Ilmastomuutoksen eteneminen tulee ylläpitämään ja lisäämään muuttopaineita, kun valtamerien pinnannousu, aavikoituminen ja muut heikkenevät ympäristöolosuhteet pakottavat ihmisiä hakeutumaan elinkelpoisimmille alueille.

Keskinäisriippuvuuden kasvaessa kaikki maailman valtiot tulevat olemaan enenevässä määrin monikulttuurisia, monietnisiä ja moniuskonnollisia. Rajojen sulkeminen vain köyhdyttää kaikkia sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Tämän peruuttamattomuuden ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen on vakauden, rauhan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden avainkysymys.