”Tasa-arvoiset yhteiskunnat menestyvät” – Keskustelua punavihreästä oppositiopolitiikasta Lauttasaaressa

Ajankohtaista 06:54

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Sakari Hänninen puolustaa pohjoismaista tasa-arvoa.

– On kiistatta osoitettu, että tasa-arvoiset yhteiskunnat menestyvät parhaiten lähes kaikkien taloudellista menestystä ja yhteiskunnallista hyvinvointia kuvaavien keskeisten indikaattorien
valossa, Hännisen pääsanoma kuuluu.

Siitä huolimatta eriarvoistumista puolustellaan usein vetoamalla taloustieteen opinkappaleisiin. Maailmantalouden kriisien myötä vanha linja osoittautuu hallitseville puolueille kohtalokkaaksi.

– Nyt onkin käynnissä Euroopassa suuri suunnanmuutos, mutta etukäteen on vaikea tietää, mihin se johtaa, hän arvioi.

Edellisen hallituksen avustajana toiminut Matti Niemi (sd) on huolissaan suomalaisten koulutus- ja terveyserojen uudesta kasvusta. Hän kaipaa ”pelinmuutosta” siihen asetelmaan, jossa maassa on vain ”kaksi puoluetta, hallitus ja oppositio, ja jossa kaikkien puolueiden puheet vaihtuvat sen mukaan kummassa he ovat vuorollaan”.

Politiikan leikkaus vs. elvytys -kiistat kiteytyvät siihen, että Suomessa pitäisi tehdä parempi yhteiskunta aiempaa huonommissa taloudellisissa olosuhteissa. Pitää katsoa rohkeasti eteenpäin ja vaalia oikeudenmukaisuutta.

Tuore kansanedustaja, ravintolayrittäjä Antero Vartia (vihr) näkee, että matalatuottoisen työn kannattamattomuus on merkittävin yksittäinen syy Suomen suureen työttömyyteen. Työtä kyllä riittää, mutta sen teettäminen ei nykyehdoilla ole riittävän usein taloudellisesti järkevää.

Ratkaisuksi hän esittää matalapalkkaisten henkilöiden ansiotuloverotuksen laskemista voimakkaasti, matalapalkka-alojen työnantajamaksujen pienentämistä ja työeläkemaksujen väliaikaista laskua.

Tasa-arvosta irtautuminen kohtalokasta

Uusklassisen taloustieteen opinkappaleet vakuuttivat Sakari Hännisen mukaan myös johtavia eurooppalaisia sosialidemokraatteja 1980-luvulta alkaen, minkä seurauksena heidän johtamiensa puolueiden linja olennaisesti muuttui ja saavutti aluksi keskiluokkaisten äänestäjien keskuudessa suurta kannatusta. Sosialidemokraatit alkoivat luopua tasa-arvosta keskeisimpänä tavoitteena. Sen sijaan korostettiin vapauksia. Tätä Hänninen pitää traagisena erehdyksenä.

– Maailmantalouden kriisien myötä tämä suunnanmuutos on osoittautunut näille puolueille kohtalokkaaksi. Nyt onkin käynnissä suuri suunnanmuutos, mutta etukäteen on vaikea tietää mihin se johtaa, hän arvioi.

Joka tapauksessa italialaisen politiikan tutkija Norberto Bobbion väite on osuva: – Jos vasemmisto ei aja tasa-arvoa, niin en tiedä, mistä vasemmistosta silloin on kysymys.

Eriarvoisuutta luovan politiikan menestys

Kun tasa-arvoiset yhteiskunnat ovat toimivimpia ja tehokkaimpia. – Miksi sitten eriarvoisuutta luova politiikka menestyy nyky-Suomessa?, tutkija kysyy.

Kansan uutisten kolumnisti Hänninen näkee niin vasemmiston kuin vihreidenkin ongelmaksi sen, ettei ole kehitetty omaperäistä talousajattelua. Hänen mielestään demarit, vihreät ja vasemmisto tarvitsevat yhteisen analyysin kapitalismista. Kahden valtiovarainministerin erityisavustaja Matti Niemen mukaan idea on hyvä, mutta hän puhuu mieluummin nyky-yhteiskunnasta.

Presidentinvaalin 2018 toiselle kierrokselle

Muutos loppusyksyn 2015 kannatusluvuissa olisi kirjoittajan mielestä vieläkin isompi, jos oppositio kykenisi muuhunkin vaihtoehdon esittämiseen kuin omien varjobudjettien kasaamiseen ja toisten välikysymysten allekirjoittamiseen. Ne ovat sinänsä arvokasta parlamentaarista työtä.
Opposition pitäisi kyetä toisenlaiseen, yhteiseen keskusteluun maailman ja maan tilanneanalyysista. Sdp:n kättä päälle -hanke on varmasti askel siihen suuntaan.

Lauttasaaren Sosialidemokraattien järjestämässä avoimessa oppositiopolitiikan suuntakeskustelussa Matti Niemi esitti, että oppositiopuolueet tähtäisivät yhteiseen presidenttiehdokkaaseen TP-vaalin 2018 toisella kierroksella. Eli ainakin Sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton olisi hyvä sitoutua etukäteen siihen, että jos tai kun oma ehdokas putoaa ensimmäisellä kierroksella, tuetaan toiselle kierrokselle jäävää vaihtoehtoa.

Tämä edellyttää tietysti sitä, että tulee toinen kierros, kirjoittaja pohtii.

Oppositiolle yhteistä vaihtoehtoa – tulevan hallitusohjelman pohjaksi

Suomen tie ei ole Ruotsin blokkipolitiikan tie yksi yhteen, mutta uutta pitäisi mielestäni tavoitella oppositiossa, jotta tuleva vastuu vallassa olisi parempaan kuin ennen 2007 vaalia ja 2011-2015.
Niemen ajatuskulkua jatkaen, seuraava, rohkea askel olisi yhteisen varjohallituksen perustaminen, jossa siihen haluavilla puolueilla olisi parlamentaarisen kannatuksen mukaiset ”vastuusalkut” ja asiapuhevastuu hallitukseen päin.
Uskaltavatko Sdp ja vihreät tähän? Ei näytä kovin todennäköiseltä. Vasemmistoliitto näyttää jäävän pimentoon erillisoppositioasetelmassa. Kd ja etenkin hallituksen mukana äänestänyt Rkp ei näytä hyötyvän hallitusporstuan kylmässä odottamisesta.

Punavihreää politiikkaa pitäisi tehdä yhteisin välikysymyksin. Niitä voitaisiin keskustelijoiden mukaan tehdä koulutuksesta, energiapolitiikasta, demokratiasta. Niemen mukaan Suomessa on nykyisin karkeasti ottaen kaksi puoluetta: hallitus ja oppositio, Tage Lindbergin opiskelijapolitiikkakäsittein ”yleisdemokraatit ja lahtarit”.

Perustulolle kannatusta

Vihreiden soininvaaralaisiin kuuluva Antero Vartia korosti, että hyviä ratkaisuja pitäisi hakea sekä oikealta että vasemmalta. – Uskon markkinatalouteen, mutta sen sääntöihin ja toimintatapaan täytyy voida vaikuttaa. Vartia oli kriittinen elvytyspolitiikkaa kohtaan, mutta hän vaati panostusta koulutukseen ja puhtaaseen energiaan. Sääntelyn purkamisessa on hänen mielestään ideaa, jos se helpotta työllistymistä. – En pidä ay-liikkeestä, hän totesi yrittäjänä. Vartia julistautui Juha Sipilän arvostajaksi.

Niemi ja Hänninen vastasivat Vartialle, että työttömät haluavat ottaa työtä vastaan. Hänninen haluaa myös parantaa poliittista kulttuuria Suomessa, jossa helpoista asioista usein keskustellaan, mutta vaikeat tuodaan päätettäviksi puun takaa. Tässä hänestä Suomi eroaa muista Pohjoismaista. Hallituksen Sote-päätös on tästä esimerkki.
Antero Vartia kannattaa perustuloa, sillä tulevaisuudessa työt pirstoutuvat. Perustulokokeilua kaikki puhujat tukevat.
Timo Harakka puhui keväällä ja kesällä ”vuoden 2023 vallan otosta”. Hänkin voi miettiä jo ajoitusta kevään 2019 vaaliin.

Persiljan keskustelun perusteella yhteisessä tilanneanalyysissa ja ohjelmassa on vielä kypsyttelyä.

Risto Kolanen

(Uutisselosteen alkuosa, ennen väliotsikoita, ilmestyi Lauttasaari-lehdessä 27.11.2015 Kari Kotilan ottaman keskustelijakuvan kera. Kirjoittaja on käyttänyt jutunteossa paitsi omia myös keskustelun vetäjän, Kimmo Sarjen muistiinpanoja.)