Kaupunkilainen Kaarin Taipale haluaa resurssiviisaan metropolin

Ajankohtaista 09:53

– Jos pitää äänestää sosialidemokraattia, niin Kaarin Taipale on erittäin hyvä ehdokasvalinta äänestäjälle, vieraskorea keskustelukumppani Timo Laaninen sanoi aluksi ”Mikä metropoli” -väittelyssä 1.4. ravintola Oivassa. Keskustan puoluesihteeri kyllä lisäsi tavoittelevansa ensi sijassa ääniä omalle puolueelleen.

Kaupunkilainen-sanaa mielellään viljelevä Taipale sai ajankohtaisen vieraan gallupsuosikkipuolueesta. Hän kysyi aiemmin maaliskuulla, miksei meillä ole kaupunki TALOUSministeriötä, jos meillä on maaTALOUSministeriö. Pelkästään kaupunkiministerin taloudellinen toimiala olisi paljon suurempi, muista ulottuvuuksista puhumattakaan.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti uudestaan toiveen, että ympäristöministeriö liitettäisiin maa- ja metsätalousministeriöön. – Tämä tietysti sopisi hyvin myös monien suuryritysten intressejä ajaville tahoille, jotka kuitenkin pysyvät poliittisesti korrektisti hiljaa. Joidenkin teollisuuslobbarien ja heitä myötäilevien poliitikkojen puheenparteen on aina kuulunut ympäristönsuojelun pilkkaaminen ja sen näkeminen pelkkänä esteenä voitontavoittelun tiellä. Kaikille eivät tapaus Talvivaaran opetukset ole vieläkään menneet perille, teräväsanainen ja -kynäinen Taipale sivaltaa blogisaan.

Oivassa puoluesihteeri Laaninen on rauhallisempi asiassa ja tunnustaa ympäristöministeriö-keskustelun herkkyyden. Hän tavoitteelekin helsinkiläisten ääniä.

Sieluton epäjärjestys yhteisissä ongelmissa

Tekniikan tohtori, tutkija ja kolumnisti Kaarin Taipale on kirjoittanut ja toimittanut paljon kirjoja ja pamfletteja kaupunkipolitiikasta, kilpailu- ja hankintapolitiikasta ja metropolialueen suurten ongelmien ratkaisuista. Hän on ollut helsinkiläisessä sosialidemokratiassa sekä piirihallituksessa että kaupunginvaltuusto- ja hallitusryhmässä metropoliasian keskeinen linjanvetäjä. Viime kesänä Taipale kirjoitti kaupunginhallitusryhmälle sen metropolihallintolinjauksen, joka voitti äänestyksessä ylipormestari Jussi Pajusen suurkuntaliitoslinjan. Tälle talvelle vihreät palasivat Pajusen ruotuun, ja yllättäen myös vasemmistoliitto.

Taipale lainaa kaupunkiliberaalia, Pajusen edeltäjää Teuvo Auraa vuodelta 1982, kun metro oli juuri saatu liikkeelle.

– Koko pääkaupunkiseutu on kuin kottikärryistä kaadettu sieluton epäjärjestys. Ei ole näköpiirissä mitään yhteisesti hyväksyttävää ratkaisua pääkaupunkiseudun yhteisiin, yhä kipeämmäksi muodostuviin ongelmiin.

Vuoden 2014 lopulla kuntajakoselvittäjät esittivät viiden kunnan: Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Sipoon ja Vantaan yhdistymistä metropolikaupungiksi, johon liitettäisiin Tuusulan eteläisin, Helsinki-Vantaan lentokenttään rajoittuva osa. – Jos asiasta järjestettäisiin kunnallinen kansanäänestys, helsinkiläisten vastaus olisi kenties kyllä, vantaalaisten ehkä, mutta espoolaisten ja kauniaislaisten jyrkkä ei. Vieläkään ei tahdo löytyä yhteisesti hyväksyttyä ratkaisua, vaikka sitä on etsitty jo vuosikymmeniä, Kaarin Taipale kirjoittaa Demokraatissa.

Hallintoa vai sisältöä?

Päätöksenteko nopeasti kasvavalla maan veturialueella on hajallaan. Helsingin seudun liikenne HSL-kuntayhtymässä on seitsemän kuntaa, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:ssä neljä, kun taas maankäyttöä, asumista ja liikennettä olisi koordinoinut 14 kuntaa, mutta se ei edennyt.

– Uudenmaan liitto kattaa Hangosta Lapinjärvelle 26 kuntaa, jota ei parhaalla tahdollaankaan voi kutsua metropolialueeksi. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS:ssa on 24 jäsenkuntaa. Suunniteltu eteläinen sote-alue olisi ollut vielä laajempi, jos se olisi toteutunut.

Metropolihallintopohdinnan ytimessä ja Uudenmaan liiton hallituksessa monta vuotta ollut Taipale ei pidä siitä, että sen torjumiseksi on populistisesti sanottu, ettei tarvita enempää ”hallintoa”.

– Tämä perustelu ontuu, koska metropolihallinto tarkoittaisi kahta päätöksentekotasoa: 14 kuntaa ja niiden muodostaman metropolihallinnon, joka voisi koota muita palasia yhteen. Metropolikaupunki taas tarkoittaisi kolmiportaista hallintoa: maakunnan, kaupungin ja 15-20 ”kotikaupunkia”. On vaikea kuvitella, etteivät esitetyt 15-20 noin sadantuhannen asukkaan ”palvelualuetta” vaatisi omaa päätöksentekojärjestelmäänsä.

Laajempi työssäkäyntialue huomioon

Metropolihallinto käsittäisi kokoomuksen ja vihreiden metropolikaupunkia laajemman, nykyistä työssäkäyntialuetta vastaavan alueen. – Metropolihallinnolla olisi rajoitetumpi toimivalta kuin metropolikaupungilla, ja kunnat säilyisivät itsenäisempinä. Metropolihallinto hoitaisi alueellaan maakunnan tehtävät, metropolikaupunki ei. Metropolikaupungilla olisi verotusoikeus, metropolihallinnolla ei – ainakaan vielä, hän arvioi.

Helsingin seutua on kansainvälisessä vertailussa pidetty kaupunkitutkijan mukaan varoittavana esimerkkinä yhdyskuntarakenteen hajoamisesta. – Asumisen, liikkumisen, työnteon, maahanmuuton ja elinkeinopolitiikan kysymyksien ratkaisemiseksi pöydälle on levitettävä kartta, joka ylittää kapeita etuja vahtivien kuntien rajat.

Yhteinen rakennuttaja asuntotuotantoon

Kaarin Taipale lanseeraa luovana ihmisenä uuden käsitteen, ja viittaa Sitran Jukka Noposen puhuvan ”alueellisesta resurssiviisaudesta”. On kyse siitä, että tieto paikallisista voimavaroista – olivat ne sitten luonnonvaroja, infrastruktuuria tai ihmisten osaamista – on saatava esille, jotta niitä osataan käyttää ja kehittää viisaasti.

– Täytyy voida tehdä sitovia päätöksiä, hurskaat toivomukset eivät riitä. Kyse ei ole “hallinnosta”, vaan valistuneen ja demokraattisen päätöksenteon edellytyksistä, Taipale perustelee.

Oivan sananvaihdossa Laaninen ei uskonut metropolihallintoon asumisongelman ratkaisuna. Taipale kannattaa alueelle vahvempaa yhteistä rakennuttaja-toimijaa, jolla olisi maan pakkolunastukseen ja kaavoitukseen valtaan. Myös Pisara-radasta ja etenkin Malmin lentokentän tulevaisuudesta kaksikolla oli eri käsitykset. Pisaran kohdalla Taipale haluaa oikoa väärinkäsityksen, että se olisi Helsingin ydinkeskustan sisäinen järjestely siirtää ihmisiä maan alla Töölöstä Kallioon. Pisaran ajatus on siirtää ihmisiä Keravalta ja muualta kätevästi työssäkäyntialueella kotoa töihin, opiskeluun tai harastuksiin.

Kestävän ympäristökehityksen airut

YK järjesti ensimmäisen ympäristökonferenssin Tukholmassa 1972. Suomen ympäristöministeriö perustettiin vuonna 1983, jolloin puhuttiin vielä perinteisestä luonnonsuojelusta. Maailma on Taipaleen mielestä muuttunut siitä paljon. Vuonna 1992 YK järjesti Riossa kuuluisan kestävän kehityksen konferenssin, jossa korostettiin, että ympäristön, talouden ja yhteiskunnalliset kysymykset ovat kiinteästi toisiinsa nivoutuneita. – Ei ole ”pelkkiä” ympäristökysymyksiä, vaan aina on kysymys myös ihmisistä, työstä, tuotantoprosesseista ja kulutuksesta.

Taipale on toiminut kansainvälisenä asiantuntijana YK:n kestävän kehityksen prosesseissa. Nykyajan ylivoimaisesti suurin haaste on ilmastonmuutos. – Sitä ei voi hillitä ilman radikaalia muutosta energian tuotantoon ja sen kulutuksen vähentämiseen. Siksi Suomeen nyt viimein tarvitaan myös kestävän kehityksen ministeriö, joka ei tarkastele maailmaa pelkästään luonnonsuojelun näkökulmasta, jolloin sen näkemykset voidaan aina yrittää marginalisoida merkityksettöminä, Taipale esittää.

Maa- ja metsätalous on valitettavasti aidan toisella puolen, se on merkittävä vesistöjen likaaja ja ilmakehän saastuttaja siinä kuin kivihiiltä käyttävä energiantuotantokin. Turpeen päästöt ovat vielä kivihiiltäkin pahemmat. – Tutkijat varoittavat, että myös puupohjaiset polttoaineet vahingoittavat ilmakehää nopeammin kuin kasvava metsä ehtii sitoa hiilidioksidia. Senkin vuoksi on mahdoton ajatus, että maa- ja metsätalous olisi saman katon alla kuin ilmastopolitiikka, vain varmistamassa kestävän kehityksen ministeriön hampaattomuuden, hän vastaa pääministeriehdokas Sipilälle.

Enemmän tietoa, blogia ja kalenteria: www.kaarintaipale.fi

Risto Kolanen

Kirjoittaja tekee vaaliselosteita Helsingin sos.dem. vaalikentiltä. Aiemmin on esitelty Karita Toijonen (20.1.), Pentti Arajärvi (26.1.), Jukka Järvinen (2.2.), Jape Lovén (16.2.), Thomas Wallgren (20.2.), Matti Niemi (12.3.), Pilvi Torsti (17.3.), Päivi Lipponen (20.3.), Jaakko Meretniemi (23.3.) ja Mirka Vainikka (30.3.). Ideoita ja pyyntöjä ehdokkaan omiin tai pari- ja paneelitapahtumiin voi laittaa: risto.kolanen@pp.inet.fi