Eero Heinäluoma haluaa suomalaisille työtä ja maahan yhteistyötä

Ajankohtaista 03:40

Eero Heinäluoma on ollut kansanedustaja vuodesta 2003, ensin kauden Uudenmaan vaalipiiristä ja vuodesta 2007 Helsingistä. Hän syntyi vuonna 1955 Kokkolassa ja on pitkään asunut Helsingin Mellunmäessä. Hänen perheeseen kuuluu kolme lasta. Pitkäaikainen aviopuoliso Satu kuoli viime talvena.

Iso mies puhuu politiikan sisällöstä vankan kokemuksen ja vaikuttamisen kautta. Hän oli Sdp:n puheenjohtaja 2005-08, valtiovarainministeri 2005-07, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2010-2011 sekä koko eduskunnan puhemies 2011- . Siinä asemassa mies on omaksunut sillan rakentajan roolin, joka puolustaa eduskuntaa päätöksenteossa ja kuuntelee myös opposition ääntä. Suomeen hän haluaisi parempaa yhteistyötä isojen ongelmien ratkaisuun ja talouden saamiseksi nousu-uralle.

– Suomalaisille on saatava työtä. Vienti pitää saada vetämään. On ryhdyttävä toimenpiteisiin kotimaisen kilpailukyvyn nostamiseksi. Työllistäviä investointeja, kuten Pisara-rata, on käynnistettävä. Kaupunginosien eriarvoistumiseen on puututtava ja pidettävä huolta siitä, että jokainen koulu on hyvä koulu.

– Pääkaupunkiseudun asuntotilanne on kohtuuton. Monella pienpalkkaisella ja pieneläkeläisellä ei ole enää varaa asua Helsingissä. Tilanne on korjattava riittävällä ja kohtuuhintaisella asuntotuotannolla.

Hänen linjakirjoituksiaan ilmestyy MTV:n nettikolumnina, Maaseudun Tulevaisuudessa, Lännen median ja Lehtiyhtymän lehdissä. Vapaahetkinään mies pelaan shakkia, kalastaa tai sauvakävelee.

Vientivetoisen kasvulinjauksen aika

Eero Heinäluoma ei kaipaa puolueilta vain leikkauslistoja. Suomen menestyksen pääkysymys on toimivan vientivetoisen kasvustrategian aikaansaaminen. Säästölistoja tärkeämpiä ovat puolueiden linjaukset Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden määrätietoisesta vahvistamisesta.

Suomen menestyksen pääkysymys on toimivan vientivetoisen kasvustrategian aikaansaaminen. Säästölistoja tärkeämpiä ovat puolueiden linjaukset Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden määrätietoisesta vahvistamisesta. Jos maa juuttuu alhaiseen kasvuun, viennin supistuviin markkinaosuuksiin ja sitä kautta korkeaan työttömyyteen, leikkauslistat pitenevät kuin nälkävuosi.

– Finanssikriisin alettua 2008 suomalaisessa keskustelussa tuijotettiin liian pitkään vain yhteen asiaan: julkisen velkaantumisen pysäyttämiseen. Nokian ja metsäteollisuuden vaikeudet aliarvioitiin, ihan samoin kuin nyt aliarvioidaan Ukrainan kriisin ja Venäjän vaikeuksien vaikutusta Suomen talouteen.

Kilpailukykykeskustelussa on korostunut kaksi keskenään kamppailevaa oppia. Työnantajapuoli sanoo, että kyseessä on hintakilpailuongelma. Palkansaajapuoli taas korostaa kyseessä olevan reaalisen kilpailukyvyn. Tuotevalikoimamme ei ole riittävän leveä ja siksi tilauskirjat eivät täyty.

Hintakilpailua ja tuotevalikoimaa

– Olen taipuvainen ajattelemaan, että molemmat ovat oikeassa: meillä on ongelma sekä hintapuolella että tuotevalikoimassa. Osaamispohjaa pitää vahvistaa, jotta uusia työpaikkoja voi jatkossa syntyä uusille aloille ja yrityksille. Tähän menee aikaa, sillä uudet innovaatiot eivät synny tyhjästä. On siis kyse vuosien panostuksista.

Lyhyellä aikavälillä on toimittava myös hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Näin varmistetaan nykyisen osaamisemme tulosten päätymistä maailmanmarkkinoille ja säilytetään olemassa olevia työpaikkoja. Osaltaan vaikeutemme liittyvät hänen mielestään ylikorkeaan euron kurssiin. Suomen ja koko euroalueen talouksien suorituskykyyn nähden euron kurssi on ollut pitkään liian korkea. Keskeisenä syynä on ollut muiden valuuttojen aktiivinen pyrkimys ajaa omaa valuuttansa arvoa alas.

Kun Yhdysvallat, Japani, Kiina ja Venäjä ovat kaikki pidempään ajaneet valuuttansa arvoa alas, ovat seuraukset kaatuneet Eurooppaan.

EMU-selvityksistä ei opittu mitään

– On sanottu, että Suomessa ei aikoinaan pohdittu lävitse, miten yhteinen raha kansalliseen politiikkaan vaikuttaa. Tämähän ei ole totta. Suomessa euroon liittymistä pohdittiin ja pohjustettiin enemmän kuin missään muussa euromaassa. Kummallista on, että mikään silloin tehdyistä opinnäytteistä ei ole jäänyt elämään.

– Tohtori Jukka Pekkarisen EMU-toimikunta arvioi perusteellisesti mitä yhteinen raha Suomen tapaiselle avoimelle kansantaloudelle tarkoittaa. Työmarkkinajärjestöt tekivät oman selvitystyönsä ja hyväksyivät yhteisen kannanoton. Syntyivät EMU-puskurirahastot ja linjaus kehittää tulospalkkausta ja muita muuttuvia palkanosia, SAK:n keskeisiin vaikuttajiin päätösvuosina 1997-98 kuulunut Heinäluoma arvioi.
Kun kriisi iski, tuosta pohdiskelusta ei puhemiehen mielestä muistettu mitään. Edes puskurirahastojen käytöstä ei ole syntynyt yhteistä käsitystä.

Euron kurssi on viime aikoina korjaantunut lähemmäksi oikeaa tasoaan. Kotimaisia toimia tarvitaan sen lisäksi. –Teollisuuden energiaverotus pitäisi tuoda Ruotsin tasolle ja teollisuuden kuljetuskustannuksia pitäisi helpottaa luopumalla määräajaksi laivaliikenteen väylämaksuista kokonaan.

Yhteistyötä tarvitaan 2015-2019

– Seuraava hallitus tulee tarvitsemaan vahvaa yhteistyökykyä niin sisällään kuin ulospäinkin. Kansakunta pitää nyt koota, sillä edessä olevan virran ylittäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Virta on leveämpi kuin finanssikriisin alkaessa 2008 kuviteltiin, Heinäluoma kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuudessa 2.4.2015

Maa hakee jälleen suuntaansa. Vaalien kautta kansalaiset ovat ratkaisijan asemassa. Lähes joka toinen äänestäjä miettii omaa kannanottoansa. Keskustelussa teemoja näyttää olevan yllin kyllin.

– Yhden asian voi kuitenkin aistia niin vaalikentillä kuin julkisessa keskustelussakin: yhteistyökyvyllä on nyt käyttöä.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on tarttunut haasteeseen ja esittänyt yhteiskuntasopimusta.

– Tuon sopimuksen sisältö ja tekijät eivät ole tarkentuneet. Ehkä tässäkin tärkeämpää on Mauno Koiviston sanoin ajatus ja suunta kuin lopullinen päämäärä: yhdessä pitää asioita hoitaa, Heinäluoma vastaa Sipilälle.

Tarve yhdessä sopimiselle hyväksytään yli puolue- ja ryhmärajojen. Jokaisen on oltava valmis tulemaan vähän vastaan, jotta laajalti hyväksyttyjä ratkaisuja kyetään tekemään. Toisaalta on pelkojakin:

Historian taakka

– Palkansaajapuoli muistelee Esko Ahon porvarihallitusta ja työreformiaikaa edelleen kauhulla. Palaako uusi hallitus sanelulinjalle ja yritetäänkö palkansaajain perusturvaa, työehtosopimusten yleissitovuutta, työttömyysturvaa tai lakko-oikeutta murentaa? Onko kyse tinkimisestä vai nujertamisesta, kysytään palkansaajapuolella. Viljelijäpuolella taas pelätään markkinavetoisen muutoksen syvyyttä. Onko valtiovallalla kykyä ja halua pitää koko maa asuttuna ja elinvoimaisena?

Sosialidemokraatit ovat yhteistyöratkaisujen veteraaneja. Sosialidemokraatit kaipaavat tuoreissa kannanotoissaan kolmivuotisia tuloratkaisuja ja kaikkien etujärjestöjen kuuntelemista päätöksenteossa. Kun asiat ovat yhdessä sovittuja, on uudistusten läpivienti nopeampaa ja helpompaa kuin kapealla pohjalla toimittaessa.

Kokoomus hakee tässä keskustelussa eniten paikkaansa. Puolueen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb aloitti joulukuussa kovalla konsensuksen kritiikillä. – Stubb onkin vaalitaistelun edetessä pehmentänyt suhtautumistaan. Voi olla, että asiassa jäi vähintäänkin epäilys elämään.

Puolueet ovat Suomessa sopeutuneet erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin ja kansan vaaleissa antaman viestin kuulemiseen. On hyvin ilmeistä, että vaalien jälkeen kaksi suurinta puoluetta löytävät itsensä hallitusneuvotteluista. Jos keskusta pitää ykköstilansa, suurin mielenkiinto kohdistuukin siihen, kuka on kakkonen.

Porvarihallitus vai punamulta?

Historiallisesti porvarihallitus ja punamultahallitus ovat tehneet kovin erilaista politiikkaa. Puolueiden vaaleja edeltävien kannanottojen pohjalta niin näyttäisi olevan nytkin. Heinäluoman mukaan voi, että Suomen suunta ratkeaa paradoksaalisesti siinä, kenet Suomen kansa arvottaa vaaleissa kakkoseksi. Tässä kisassa kaksi ensimmäistä sijaa ovat yhtä lailla tavoittelemisen arvoisia.

Hallitusvaihtoehdot näyttävät tällä hyvin selviltä: porvarihallitus tai punamulta. Keskustalle molemmat yhteistyösuunnat käyvät. Molempia perusvaihtoehtoja voidaan vaalituloksen mukaisesti täydentää perussuomalaisilla tai pienpuolueilla.

– Porvarihallituksen ohjelmasta löytyisivät isot veronkevennykset ja suuret julkisten menojen säästöt. Työreformi – työlainsäädännön muutokset, lakko-oikeuden rajoitukset ja hajautettu sopimustoiminta – kuuluisi tämä hallituksen työkalupakkiin. Terveydenhoidossa markkinaehtoinen ajattelu korostuisi. Ulkopoliittisen linjan osalta ennustaminen on jo vaikeampaa: asioiden sopiminen olisi sinällään mielenkiintoista nähtävää – kuten oli kaudella 2007–2011, kun kokoomuksen Stubb ja keskustan Väyrynen hallitsivat yhdessä ulkoministeriötä.

– Punamultahallitus satsaisi kasvuun myös valtion tukitoimin ja ajoittaisi säästöt pidemmälle ajanjaksolle. Veronkevennykset kohdistuisivat pieni- ja keskituloisille. Kolmivuotinen tuloratkaisu ja kilpailukyvyn parannus kuuluisivat tämän hallituksen keskeiseen keinovalikoimaan. Hallitus hakisi laajaa yhteistyötä kaikkien etujärjestöjen kanssa, joten äkkiliikkeitä ei olisi odotettavissa. Terveydenhoidossa julkinen valta olisi päävastuussa, jota yksityinen tarjonta täydentäisi. Ulkopolitiikassa korostuisivat vakaus ja hyvät naapuruussuhteet; Nato-keskustelu kävisi taas pienemmällä liekillä, Heinäluoma vertailee.

Kolmen basson ulkopoliittinen kiertue

Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa näyttää olevan sukupolvien eroa. Uuden polven Vänrikki Nappulat harjoittavat yksittäistä pistelyä. Kokeneet ulkopoliitikot varoittelevat.

Eero Heinäluoma on myös hyvin harjaantunut ulkopolitiikan kysymyksiin Sosialistisen internationaalin luottamustehtävissä ja eduskunnan puhemiehen ulkosuhteissa. Näiden vaalien alla hän on tehnyt ”kolmen basson kiertueen” Ilkka Kanervan (kok) ja Seppo Kääriäisen (kesk) kanssa Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Muutenkin puhemies kiertää maata muita tukemassa.

Hän on yllättänyt, kuinka monesta suuresta asiasta kolmikko on samaa mieltä:

– Euroopan pitää ottaa vastuuta omista asioistaan eikä aina odottaa, että isoveli tulee Atlantin takaa ja hoitaa. Pohjoismaisessa ja Ruotsi-yhteistyössä mentäköön niin pitkälle kuin silmä siintää ja ja jalka kulkee.

– Venäjä säilyttää merkityksensä Suomelle tärkeänä naapurina. Teemme puoleltamme mitä ratkaisuja tahansa, maantiedettä emme voi muuttaa. Nurkan takaa astalo kädessä huuteloon ei kannata lähteä.

Ukraina-kriisi testaa kaikkien maiden turvallisuuspolitiikan ratkaisuja. Suomi voi Heinäluoman mukaan olla tähänastisessa arviossa aika tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa. – Olemme päättäneet pitää yllä uskottavaa omaa puolustusta ja sen vaatimaa yleistä asevelvollisuutta. Osa naapureistamme katsoo nyt meihin hivenen kadehtien.

Suomi ja Ruotsi sotilasliittojen ulkopuolella vahvistavat pohjoisen vakautta. Tässä Suomen ja Ruotsin yhteistyö näyttää vakauttavalta, ei ketään vastaan suuntautuvalta asialta. Ruotsin hallitus on kohdaltaan linjannut, ettei Nato-jäsenyys ole sielläkään ajankohtainen. Ruotsin ulkoministeri Margot Wahlström vahvisti kuukausi sitten Suomen vierailullaan.

Kokoomuslaiset kysyvät äänestysneuvoa

Kysyin kampanjavastaava Juha Jaatiselta samat neljä kysymystä loppusuoralle. Hän vastaa Heinäluoman kampanjan puolesta, että pääsanoma ei ole muuttunut. – Eero on yhteistyö ja työllisyyslinjalla

Kansalaiset antavat eniten kaduilla ja ostareilla palautetta toimeentulokysymyksistä: eläkkeet tulonsiirrot, palvelut, turvallisuuspolitiikka ja nuorison tulevaisuus. Ja kaikkea muuta.

– Esimerkiksi Kokoomusta äänestäneet kysyvät, löytyykö Helsingin Keskustan listoilta järkeviä ihmisiä…, Jaatinen paljastaa.

Eero Heinäluoman vaaliauto on taas tehnyt laajimman yksittäisen reittikulun. Vaaliauto kiertää ympäri Helsinkiä, toki itäpainotteisesti. Uusi asia edelliseen vaaliin on panostus sosiaaliseen mediaan: Facebook ja Twitter.

Torstaina 16.4. joukkue kävi, ennalta suunnittelematta, piirin vaalikontilla Lasipalatsissa.

– Kaksi nuorta miestä tuli keskustelemaan Eeron kanssa asianaan halu tulla mukaan sd-liikkeeseen. Eero valotti liikkeen luonnetta ja kertoi omia muistojaan. Lopuksi otetiin selfie, jossa olivat mukana kaikki kolme.

Enemmän linjauksista, aikataulusta ja henkilöstä löytyy www.heinaluoma.net

Risto Kolanen

Kirjoittaja tekee vaaliselosteita Helsingin sos.dem. vaalikentiltä. Aiemmin on esitelty Karita Toijonen (20.1.), Pentti Arajärvi (26.1.), Jukka Järvinen (2.2.), Jape Lovén (16.2.), Thomas Wallgren (20.2.), Matti Niemi (12.3.), Pilvi Torsti (17.3.), Päivi Lipponen (20.3.), Jaakko Meretniemi (23.3.), Mirka Vainikka (30.3.), Kaarin Taipale (2.4.), Sinikka Vepsä (8.4.), Johanna Laisaari (9.4.), Ville Jalovaara (10.4.), Nasima Razmyar (10.4.), Tuula Haatainen (13.4.), Nina Castén (14.4.), Tomi Sevander (15.4.), Welat Nehri (16.4.) ja Sara Paavolainen (17.4.). Palautetta voi antaa: risto.kolanen@pp.inet.fi